|
KIRJALLINEN KYSYMYS
Ajoverkkopyyntiasetus ja sen
suhde lohiasetukseen
Eduskunnan puhemiehelle
Maa- ja
metsätalousministeriö on antanut asetuksen, jolla se
lisää suomalaisten mahdollisuuksia kalastaa ajoverkoilla
Itämeren altaalla verrattuna asetukseen, joka on voimassa
21.2.2006 saakka. Perusteena käytetään EU:n
tekemiä lievennyksiä ajoverkkopyynnin rajoittamiseen. Ts.
EU mahdollistaakin yllättäen asetuksellaan 2187/2005
jäsenvaltioille väljemmän lupakäytännön
pyyntilupia antaessaan. Perusteluiden mukaan ajoverkolla kalastetaan
lohta ja siikaa.
Suomessa on jo vuosikymmenten ajan
ymmärretty, että Itämeren lohipolitiikka kytkeytyy
elimellisesti Suomen alueella olevien lohen kutujokien tilanteeseen.
Tutkijoiden mukaan Itämeren lohesta on jo n. 70 %
lähtöisin Tornio-Muoniojoen ja Simojoen
vesistöistä.
Maa- ja
metsätalousministeriökin on tunnustanut tämän
tosiasian. Tämä käy ilmi siitä, että
antaessaan rannikkokalastusta säätelevän ns.
lohiasetuksen keväällä 2004 ministeriö perusteli
pyyntiaikojen varhennusta sillä, että Itämeren altaan
ajoverkkopyynti loppuu asteittain vuoteen 2008 mennessä. Koska
pyynnin rajoitukset lähtevät liikkeelle jo vuonna 2005,
piti ministeriö mahdollisena rannikkopyynnin varhennuksen
käynnistämisen myös jo vuonna 2005 ja siitä
edelleen vuosittain aina vuoteen 2007 saakka.
Nyt antamallaan asetuksella
ministeriö kuitenkin tekee tyhjäksi sen linjauksen, jolla
se on koettanut saada hyväksyntää 2004 asetukselleen.
Ministeriö antaa lisämahdollisuuksia ajoverkkopyyntiin
perustellen tätä sillä, että EU:n uusi asetus
antaa siihen mahdollisuuden. EU:n ja Maa- ja
metsätalousministeriön tilanteessa on kuitenkin ratkaiseva
ero. Vain ministeriö on sitoutunut omaan linjaukseensa Suomessa.
Tämän linjauksen mukaan Suomen tulisi kaikissa oloissa
pitäytyä ajoverkkopyynnin lisäämisestä,
koska se on rannikkopyyntiä säätelevää
asetustaan antaessaan näin ratkaisuaan perustellut.
Joudun pitämään
ministeriön toimintaa epäjohdonmukaisena ja tiedollisella
ja asenteellisella tasolla huomattavana taka-askeleena. Tätä
uutta asetusta antaessaan ministeriö on nimittäin
täysin sivuuttanut jälleen pohjoisen kutujokien
näkökulman. Edes lausuntoa sieltä ei ole pyydetty,
vaikka kyse Itämeren lohen kohdalla on siitä, että tuo
lohi syntyy pohjoisen kutuvesissä. Ministeriön ratkaisu
merkitsee kylmää vettä pohjoisen
matkailuyrittäjien, joista monet ovat
maatilamatkailuyrittäjiä, niskaan. Kun asiasta on noussut
huomattava mediajulkisuus, on noilla yrittäjillä
jälleen kova työ vakuuttaa asiakkailleen, että
kyllä sieltä joesta kuitenkin lohta nousee ja kannattaa
tulla kesällä Lappiin.
Lohijokien saattaminen sellaiselle
tasolle, että kannattava matkailuyrittäminen olisi
mahdollisuutta, on lähtenyt liikkeelle myös Lohirahaston
toiminnan kautta. Useat merkittävät kansalliset tahot
sekä lukemattomat yksityiset kansalaiset ovat lahjoittaneet
rahaa, jotta parhaimman lohen kutuvaelluksen aikana rannikon
rysäkalastajat pidättyisivät lohen pyynnistä.
Viime kesänä saatiin arviointien mukaan näin
pelastettua 2000-3000 kpl lohia kutujokiin. Ministeriön
epäjohdonmukaisuus lohipolitiikassa heittää kuitenkin
näiden kansalaispiirien toiminnan ylle varjon.
Näyttää siltä, että sen minkä
kansalaisaktiivisuus ja yritteliäisyys rakentavat, sen
ministeriö omilla asetuksillaan romuttaa.
Ministeriö voi
käsittääkseni päästä
synnyttämästään ongelmasta eteenpäin vain
muuttamalla myös lohen rannikkokalastusasetustaan.
Tähän on nyt hyvät perusteet, koska ministeriö
uudella ajoverkkoasetuksellaan onkin päättänyt toimia
toisin, kuin lohiasetusta antaessaan vuonna 2004 on julkisaattanut.
Edellä
olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27
§:ään viitaten esitän valtioneuvoston
asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin
toimenpiteisiin Maa- ja metsätalousministeriö aikoo
ryhtyä saattaakseen nykyisen lohen rannikkokalastusta
säätelevän asetuksen sopusointuun nyt Itämeren
ajoverkkopyyntiä ohjaavan asetuksen kanssa eli milloin tulee
ministeriön asetus, jolla rannikkopyynnin rajoituksia
varhennetaan, jotta pohjoisen lohijokiin riittää kutukaloja
lohikannan ylläpitoon sekä matkailijoille niin, että
kannattava kesämatkailuyritystoiminta mahdollistuu.
Helsingissä 21 päivänä
helmikuuta 2006
|
