|
Yhden saaliiksi saadun
lohikilon (arvo. n. 3 euroa ) tuottamiseen tarvitaan lähes 20
euron arvoiset istutukset. Istutukset olivat kannattavia vielä
1980-luvulla, jolloin lohen hinta oli korkea, istutettujen poikasten
kuolleisuus nykyistä pienempi ja lohi olikin pitkään
silakan jälkeen tärkein ammattikalastajien saaliskala.
Lohen virkistyskalastuksen
arvoa tai villien lohikantojen olemassaoloarvoja ei ole juuri
tutkittu. Ulkomaisten tutkimusten mukaan ne ovat kymmen- tai jopa
satakertaisia ammattimaisen merikalastuksen tuottoon verrattuna.
Kalastusmatkailijoita varten jokivarteen on mm. rakennettu
mökkejä ja hotelleja, hankittu veneitä ja moottoreita
sekä hiottu palveluammattien vaatimia taitoja. On siirrytty
lohenmyynnistä lohenkalastuksen myyntiin.
Tenojoella käy nykyisin
vuosittain keskimäärin noin 9000. Tornion-Muonionjoella oli
1990-luvun lopun hyvinä lohivuosina (saalistaso 50-70 tonnia)
8000-9000 lohenkalastajaa ja nykyisin (saalistaso 20-30 tonnia) noin
5000 kalastajaa vuodessa. Kalastusmatkailija jättää
jokivarren elinkeinoelämälle eri tutkimusten mukaan 115 -
420 euroa. Jos saaliiksi saadun lohen arvoa arvioidaan kalastukseen
käytetyllä rahasummalla, tulee kilohinnaksi 100 - 750 euroa.
Hintoja joki- ja
merikalastuksessa ei voi suoraan verrata, koska tuottajahinnat
määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan,
mutta vapavälinein pyydettyä lohta harvoin kaupitellaan.
Suuri kilohinta heijastaakin paremmin harrastuksen kuin saaliin
arvoa. Nykyisin jokisaaliin osuus koko saaliista on 5-7 prosenttia,
mutta rahallisesti osuus on kaksi kolmasosaa. Mereltä
kalastetaan ammattimaisesti 350 - 400 tonnia, joka 3 euron
keskihinnalla on hiukan yli miljoona euroa. Vastaavasti Tornionjoen
jokisaalis, 20-30 tonnia merkitsee lähes 2 miljoonan euron
rahavirtoja jokivarressa. Nykyisellä saalistasolla
Tornion-Muonionjoki ei houkuta kunnolla lohituristeja. 1,5-2-kertaisella
saalisvarmuudella se jo houkuttelisi paljon, kuten 1996-1998 tilanne osoitti.
Miten lohen kalastus sitten
pitäisi järjestää, jotta talouden rattaat
pyörisivät nyt ja tulevaisuudessa hyödyttäen
yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla samalla turvaten
lohikannan elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden? Taloustieteelliset
tutkimukset esittävät ratkaisuksi pyynnin
vähentämistä ja painopisteen siirtämistä
merestä jokiin. Näillä toimenpiteillä
Pohjanlahden lohenkalastuksesta saatavat tuotot yli
kymmenkertaistuisivat ja lohen kutukanta voimistuisi.
Lohen suojeluun istutuksiin
ja kalastuksen säätelykeinoin käytetyt rahasummat
viittaavat siihen, että lohi ja lohikannat ovat
itsessään arvokkaita. Lohikantojen olemassaolosta ei
rahamääräistä arviota ole esitetty. Jonkinlaisena
minimitasona voitaisiin pitää alkuperäisten
lohikantojen turvaamiseksi ja niiden geneettisen monimuotoisuuden
säilyttämiseksi tehtyihin toimiin kuluneita varoja.
Itämeren maat ovat
lohenkalastuksen suhteen Atlantin maita jäljessä.
Perusajatuksena suomalaisessa lohipolitiikassa on ollut suuren
saalisbiomassan tuottaminen. Se on tehnyt villilohesta uhanalaisen.
Jos lohenkalastus siirretään mereltä joissa
tapahtuvaan virkistyskalastukseen Atlantin tapaan, hyötyjinä
olisivat luonnonvaraisten lohikantojen ohella kansantalous ja
jokivarsien elinkeinoelämä. |
