Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen
Helsingin yliopisto
Itämeri, luonnonlohi ja Suomi – seminaari, Helsinki 10.11.2006

paluu


Lohikantoihin liittyvissä kysymyksissä on monta näkökulmaa, mm. yksittäisen ihmisen, yrityksen, alueen, kansan- ja kansainvälisen talouden sekä suojelun. Niihin on vaikuttanut se, että taloudellisten vaikutusten painopisteet ovat siirtyneet alkutuotannosta palveluihin ja virkistykseen sekä avomereltä takaisin perinteisille alueille rannikolle ja jokiin.

Esimerkiksi Tornionjoki tuottaa nykyisin vuosittain lähes miljoona lohen vaelluspoikasta, joista alkuvaiheiden yli selviää keskimäärin noin 15 %. Istutetuista vaelluspoikasista selviää 5-10 %. Kalastajien saaliiksi päätyy vuosittain 60000-70000 lohta, joista keskimäärin 80 % kalastetaan pääaltaalla (saaliin arvo 0,08 - 4 €/kg), 15 % Pohjanlahdella (3 - 7 €/kg) ja 5 % joessa (kymmeniä - satoja euroja/kg ?)

1970-luvulla Skotlannissa todettiin, että ammattimainen merikalastus tuottaa 90 % lohisaaliista, mutta vain 10 % lohenkalastuksen arvosta. Joessa tapahtuvassa virkistyskalastuksessa luvut olivat päinvastaiset: 10 % saaliista ja 90 % arvosta. Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa laskettiin, että vavalla joesta pyydetyn lohen kansantaloudellinen arvo on moninkertainen ammattimaisesti merestä pyydettyyn verrattuna. Lisäksi vapapyynti suojelee lohikantojen monimuotoisuutta ammattikalastusta paremmin.

Lohen ammattimainen meripyynti lopetettiin Kanadan vesillä vuosina 1998-2005. Se lopetettiin myös Islannissa 1990-luvulla ja Irlannissa tänä vuonna. Norjassa sitä on vähennetty pieneen osaan aikaisemmasta. Venäjällä lohenkalastus perustuu ajatukseen, että elävän lohen arvo on moninkertainen kuolleeseen verrattuna. Monin paikoin lohen pyynti tapahtuu siellä vain ’pyydystä ja päästä’-kalastuksena.

Lohen kalastuksessa liikkuu myös muita kuin kalastukseen liittyviä taloudellisia arvoja. Loheen liittyvää tutkimusta tehtiin Suomessa vuonna 2004 noin 650000 euron edestä, Itämeren lohikantojen elvytysohjelmaan (SAP) liittyviä tehtäviä on tehty hallinnossa noin 10000 euron edestä vuosittain, SAP-ohjelman puitteissa on vuosina 1997-2005 toteutettu elinympäristökunnostuksia lähes miljoonalla eurolla, minkä lisäksi istutuksiin on valtion budjetissa varattu vuosittain noin 2 milj. euroa. Myös voimalaitokset käyttävät yli 5 miljoonaa euroa vuodessa lohen velvoiteistutuksiin.

Lohi-istutuksiin käytetään siten nykyisin moninkertainen rahamäärä niistä saatavaan hyötyyn nähden.

 Yhden saaliiksi saadun lohikilon (arvo. n. 3 euroa ) tuottamiseen tarvitaan lähes 20 euron arvoiset istutukset. Istutukset olivat kannattavia vielä 1980-luvulla, jolloin lohen hinta oli korkea, istutettujen poikasten kuolleisuus nykyistä pienempi ja lohi olikin pitkään silakan jälkeen tärkein ammattikalastajien saaliskala.

Lohen virkistyskalastuksen arvoa tai villien lohikantojen olemassaoloarvoja ei ole juuri tutkittu. Ulkomaisten tutkimusten mukaan ne ovat kymmen- tai jopa satakertaisia ammattimaisen merikalastuksen tuottoon verrattuna. Kalastusmatkailijoita varten jokivarteen on mm. rakennettu mökkejä ja hotelleja, hankittu veneitä ja moottoreita sekä hiottu palveluammattien vaatimia taitoja. On siirrytty lohenmyynnistä lohenkalastuksen myyntiin.

Tenojoella käy nykyisin vuosittain keskimäärin noin 9000. Tornion-Muonionjoella oli 1990-luvun lopun hyvinä lohivuosina (saalistaso 50-70 tonnia) 8000-9000 lohenkalastajaa ja nykyisin (saalistaso 20-30 tonnia) noin 5000 kalastajaa vuodessa. Kalastusmatkailija jättää jokivarren elinkeinoelämälle eri tutkimusten mukaan 115 - 420 euroa. Jos saaliiksi saadun lohen arvoa arvioidaan kalastukseen käytetyllä rahasummalla, tulee kilohinnaksi 100 - 750 euroa.

Hintoja joki- ja merikalastuksessa ei voi suoraan verrata, koska tuottajahinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan, mutta vapavälinein pyydettyä lohta harvoin kaupitellaan. Suuri kilohinta heijastaakin paremmin harrastuksen kuin saaliin arvoa. Nykyisin jokisaaliin osuus koko saaliista on 5-7 prosenttia, mutta rahallisesti osuus on kaksi kolmasosaa. Mereltä kalastetaan ammattimaisesti 350 - 400 tonnia, joka 3 euron keskihinnalla on hiukan yli miljoona euroa. Vastaavasti Tornionjoen jokisaalis, 20-30 tonnia merkitsee lähes 2 miljoonan euron rahavirtoja jokivarressa. Nykyisellä saalistasolla Tornion-Muonionjoki ei houkuta kunnolla lohituristeja. 1,5-2-kertaisella saalisvarmuudella se jo houkuttelisi paljon, kuten 1996-1998 tilanne osoitti.

Miten lohen kalastus sitten pitäisi järjestää, jotta talouden rattaat pyörisivät nyt ja tulevaisuudessa hyödyttäen yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla samalla turvaten lohikannan elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden? Taloustieteelliset tutkimukset esittävät ratkaisuksi pyynnin vähentämistä ja painopisteen siirtämistä merestä jokiin. Näillä toimenpiteillä Pohjanlahden lohenkalastuksesta saatavat tuotot yli kymmenkertaistuisivat ja lohen kutukanta voimistuisi.

Lohen suojeluun istutuksiin ja kalastuksen säätelykeinoin käytetyt rahasummat viittaavat siihen, että lohi ja lohikannat ovat itsessään arvokkaita. Lohikantojen olemassaolosta ei rahamääräistä arviota ole esitetty. Jonkinlaisena minimitasona voitaisiin pitää alkuperäisten lohikantojen turvaamiseksi ja niiden geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi tehtyihin toimiin kuluneita varoja.

Itämeren maat ovat lohenkalastuksen suhteen Atlantin maita jäljessä. Perusajatuksena suomalaisessa lohipolitiikassa on ollut suuren saalisbiomassan tuottaminen. Se on tehnyt villilohesta uhanalaisen. Jos lohenkalastus siirretään mereltä joissa tapahtuvaan virkistyskalastukseen Atlantin tapaan, hyötyjinä olisivat luonnonvaraisten lohikantojen ohella kansantalous ja jokivarsien elinkeinoelämä.


paluu

sivun alkuun