Arkisto | Simo Pöyhtäri : Tuhotaanko lohi vaikenemalla

Paluu

 


TUHOTAANKO LOHI VAIKENEMALLA

Eduskunta hyväksyi 2004 ns. valikoivan lohenkalastuksen asetuksen. Asetus sallii lohen kalastamisen aloittamisen kiinteillä pyydyksillä ennen normaalin pyynti ajan alkamista merialueella. Viime kesänä pyynnin sai aloittaa 7 päivää, tänä kesänä 10 päivää ja ensi vuonna 14 päivää aikaisemmin. Onneksi asetus on määräaikainen ja voimassa vielä tämän ja seuraavan kesän. Valikoiva pyynti sallii rasvaeväleikatun (istutetun) lohen ottamisen saaliiksi ja rasvaevälliset luonnonlohet tulee vapauttaa. Suomi ei ole vieläkään aloittanut istutettujen lohien rasvaeväleikkauksia. Näin luonnon lohta ja istutettua lohta ei voi erottaa toisistaan, koska molemmilla on rasvaevä. Tämän johdosta asetus sallii kaikkien enintään 85 cm:n lohien ottamisen saaliiksi. Itämeren lohijakauman (istutettu/luonnon lohi) tietäen ja lohen vaelluskäyttäytymisen tuntien on valikoivan pyynnin saalis pääosaltaan luonnon lohta.

Asetuksen luonnon lohikannoille tuhoisien vaikutusten pienentämiseksi on perustettu lohirahasto. Lohirahaston tarkoituksena on tehdä ammattikalastajien kanssa sopimuksia, jolloin he pidättäytyvät kalastamisesta varhennetulla ajalla ja heille maksetaan arvioidun saaliin arvo rahana.

Me tähänastisen lohipolitiikkamme varsinaiset kärsijät eli Väylän varren ja Lapin asukkaat emme ole ymmärtäneet tätä mahdollisuutta osallistua vaikuttamiseen ja lohikantojen vahvistamiseen. Osallistumattomuutta keräykseen selitetään kahdella tavalla; Eihän niillä rahoilla ostettu viime kesänä rysiä Tornionjokisuulta tai että valtion tulisi itse hoitaa tällaiset maksut.

Sopimuksia ei tehty Tornionjokisuulla, koska alueella kalastus kiinteillä pyydyksillä on sallittu vasta 3.7 alkaen. Tornionjokisuun eteläpuolella on Kemijoen terminaalialue, jolla ei toistaiseksi ole voimassa mitään rajoituksia lohen kalastukseen. Simojoen edustalla lohen kalastuksen kiinteillä pyydyksillä saa aloittaa vasta 15.7 alkaen. Sopimukset tehtiin Simon kalastajien kanssa, mutta lunastettavat rysäpaikat olivat ulompana ja alueella josta Tornionjoen lohi kulkee. Kyseisten paikkojen lohisaaliin arvioidaan olevan 80 % Tornionjoen lohta lopun ollessa pääosin Kemijoen istutuslohta. Mikäli rahaa olisi enemmän sopimuksia tehtäisiin koko rannikollamme.

Toiseen väitteeseen on helppo vastata. Valtio on antanut ”epäonnistuneen” asetuksen kolmeksi vuodeksi ja ei ymmärrettävästi voi ostaa antamaansa sopimusta ulos. Näin ollen ainoa mahdollisuus on tehdä se luonnon lohikannoista huolta kantavien kansalaisten ja yritysten toimesta. Osallistuminen pienelläkin summalla on kannanotto valikoivan pyynnin asetusta vastaan ja samalla varmistamme useamman lohen pääsyn Väylään.

Lohirahaston kansalaistoimikuntaan on saatu mukaan valtakunnan tason vaikuttajia politiikan, elinkeinoelämän ja median aloilta. He ovat tänä keväänä julkisesti vaatineet palaamista merialueella vuosien 96 – 97 rauhoitusaikoihin. Jokainen muistamme nuo vuodet jolloin heikkokin merivaelluksella oleva lohikanta täytti Väylämme. Mikä olisikaan tilanne jos vastaavien rauhoitusaikojen kudusta syntyvät lohet pääsisivät viiden vuoden päästä palaamaan samanlaisten rauhoitusaikojen avulla jokeen. Tällöin myös koko Itämeren lohikanta vahvistuisi ja ammattikalastajatkin saisivat merellä parempia saaliita pienemmillä pyyntiponnistuksilla.

Lunastettavan rysän sijainti on huono peruste osallistumattomuudelle. Tällöinhän meidän on aivan turha vaatia paluuta hyviksi todettuihin rauhoitusaikoihin, koska nehän koskettavat Simojoelta etelään olevaa merialuetta eivätkä Tornionjokisuuta. Jokainen Suomen rannikolla pyynnistä pois oleva rysä suojelee Väylän lohta.Tornion-Muonionjoki on edelleen Itämeren suurin luonnon lohen tuottaja. Vielä ehtii osallistua keräykseen osoitteessa www.villilohi.fi ja siten antamaan tukensa myös lohirahaston vaatimuksille palaamisesta vuosien 96 – 97 rauhoitusaikoihin.

Luonnon lohen puolesta

Simo Pöyhtäri
Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja

 


sivun alkuun