|
VAPAA-AJANKALASTAJAT
HUOLISSAAN LUONNONLOHESTA
Luonnonlohikantoja
ei saa vaarantaa - SVK:n julkilausuma 25.11.2006
Itämeren
luonnonlohikannat olivat 1990-luvun puoliväliin tultaessa
sukupuuton partaalla. Lohikantojen pelastamiseksi Lipposen hallitus
siirsi vuoden 1996 alusta lohen rannikkopyynnin alkua siten, että
puolet kutuvaelluksella olevista lohista pääsi vapaasti
kulkemaan kohti kutujokia ennen pyynnin aloittamista.
Kutuvaelluksen
suojaaminen yhdessä eräiden muiden suotuisten olosuhteiden
kanssa palautti luonnonlohikannat välittömästi
runsaslukuisina rakentamattomina säilyneisiin Tornion- ja
Simojokeen. 1990-luvun loppuvuosien myönteiset kokemukset
antoivat perusteet asettaa tavoitteeksi palauttaa myös muut
Perämereen laskevat joet pysyvällä tavalla
poikastuotannoltaan ja saalisvarmuudeltaan hyviksi lohijoiksi kunhan
ne muutoin on saatu kuntoon.
SVK:n
näkemyksen mukaan jokien palauttaminen pysyvällä
tavalla hyviksi lohijoiksi ja lohen poikastuotantoalueiksi palvelee
kaikkia osapuolia. Voittajina olisivat niin luonnonvaraiset
lohikannat, jokivarsien matkailuelinkeinot kuin kalastajatkin.
Hallituksen viime vuosina harjoittama tempoileva lohipolitiikka ei
ole ollut tämän tavoitteen mukaista.
Kutuvaelluksella
oleviin emokaloihin kohdistuvaa pyyntiä on lohitutkijoiden
vastustuksesta huolimatta järjestelmällisesti aikaistettu
vuodesta 1998 alkaen. Kalastusajan pitenemisestä huolimatta
saalismäärät ovat pienentyneet. Jokiin on noussut
vuosi vuodelta yhä vähemmän lohia. Istutettujen lohien
kuolevuus on kasvanut voimakkaasti ja siten Itämeren
lohikantojen olemassaolo on yhä suuremmassa määrin
riippuvainen luonnossa tapahtuvasta lisääntymisestä.
Valtioneuvosto
liitti vuonna 2004 antamansa asetuksen muutokseen lausuman, jossa
todetaan, että "Mikäli lohenkalastuksesta koejaksolla
aiheutuu luonnonlohikannoille haitallisia seuraamuksia,
ministeriö esittää viipymättä asetukseen
tarvittavat muutokset".
Viime vuosien
saalistilastot niin meri- kuin jokialueillakin osoittavat
kiistattomasti, että luonnonlohikantojen kehitys ja lohijokien
vetovoima kalastuskohteina eivät ole kasvaneet siten kuin
valtioneuvosto on lausumassaan edellyttänyt. Siksi SVK vaatii
välittömästi palaamista vuosina 1996-97 vallinneisiin
lohenpyynnin aikarajoituksiin. On ensiarvoisen tärkeää,
että vaelluskalat saavat lailla niille kuuluvan erityisaseman
arvokkaana luonnonvarana.
Matkailukalastus
meri- ja jokialueilla on myös otettava tasavertaisena huomioon
merialueen elinkeinokalastuksen rinnalla.
|
