|
Lohen ammattikalastus - suuri kupla (
Kalervo Aska)
Taannoisessa Helsingin
lohiseminaarissa lähes kaikki eduskuntaryhmät kertoivat
puoltavansa lohenkalastuksen painopisteen siirtämistä
mereltä enemmän jokialueille tapahtuvaksi. Ainoastaan RKP
oli eri mieltä. Ammattikalastuselinkeinon kokonaan lopettamista
ei esittänyt kukaan, vaikka lehtien palstoilla on
tällaistakin esitetty. Muutoksia kalastuspolitiikkaan vaadittiin
kylläkin. On aivan ymmärrettävää, että
suurin osa kansanedustajista näkee tässä suuren
kansantaloudellisen epäkohdan, osa jopa
terveysnäkökohdan lohen dioksiinipitoisuuksien vuoksi.
Ammattikalastusta ei unohdettu
siinäkään mielessä, että lähes kaikki
esittivät ammattikalastajien ansionmenetysten korvaamista
lohenkalastuksen rajoittamisesta, lopettamisesta tai uudelleen
suuntaamisesta. Tähän korvausajatukseen yhtyi koko
lappilainen lohilähetystö. Kukaan ei varmasti halua
ammattikalastajille ja heidän perheilleen vaikeuksia.
Lohikantojen huvetessa ammattia pitäisi voida kehittää
uuteen suuntaan, hyödyntämällä esim. kalaturismia.
Sille vain ei voi mitään,
että aika on ajanut ohi lohen pyytämiseltä
elintarvikekalaksi kauppojen tiskeille. Useissa Atlantin valtioissa
kuten Kanada, Islanti, Skotlanti, Englanti ja Norjakin 80 % on lohen
meripyynti kielletty kokonaan. Venäjällä
pyydetään pyydystä/päästä
periaatteella. Ei suinkaan dioksiinimyrkyn vuoksi, vaan siksi,
että kansantaloudelle on edullisempaa tehdä lohesta
matkailutuote. Matkailu on maailman suurin elinkeino.
Maailmalla maksetaan elämyksestä
Tosin matkailutuotteena voi lohen
rannikkokalastuskin olla kannattavaa ja siten perusteltua.
Merestä otetaan vain se kala mikä loimutetaan nuotiolla
nautittavaksi. Näin lohen kilohinta voi nousta satakertaisesti.
Televisiosta tuli dokumentti maailman
rikkaimmasta kalajärvestä Malawi-järvestä
Afrikassa. Sielläkin liiallisen kalastuksen vuoksi osa
kalastajista oli siirtynyt matkailukalastuksen puolelle.
Rakennemuutosta tapahtuu kaikkialla maapallolla joka päivä.
Jos luonnonlohta
ylipäätään päätettäisiin
edelleenkin pyytää elintarvikekalaksi, tulisi se tehdä
ehdottomasti joessa. Silloin se olisi kustannustehokkainta. Ei
tarvittaisi valtion tukiaisia, eikä kalliita
hylkeenkestäviä pyydyksiä jne. Lohensuojelu
toteutettaisiin esim. kalastusaikarajoituksin.
Itse olen ammattikalastajasukua
Tornionjokivarresta jo 1500-luvulta alkaen. Suvultani vietiin
kalastusoikeudet merikalastajien eduksi ilman mitään
korvauksia. Itse olen päässyt viime vuosina maistamaan
kalastuksen hienompaa puolta. Viehekalastus antaa ruhtinaallisesti
suuremman elämyksen kuin mikään passiivinen
pyydystysmuoto. Maailmalla on miljoonia kalastajia, jotka ovat
valmiita maksamaan siitä myös hyvän hinnan.
Edellytyksenä näiden kalastajien saamiseksi esim.
Tornionjoelle ja Simojoelle on riittävä saalisvarmuus.
Tuotos miljoona, panos seitsemän
Suomessa tähän asti
harjoitettu lohipolitiikka on perustunut elintarvikekalastukseen. Se
on joskus ollut jopa kannattavaa toimintaa. Nykyinen lohenkalastus
merilaivastoilla on mahdollista vain valtion tukitoimilla. Onko
mitään järkeä siinä, että panos-tuotos
suhde on aivan nurinkurinen? Lohta kalastetaan vuodessa
enintään 350 000 kg. Rahassa se merkitsee n. miljoona euroa
Istutuksiin käytetään
vuodessa seitsemän miljoonaa euroa: valtio kaksi +
velvoiteistutukset viisi milj. euroa. Valtio tukee merikalastusta
tietysti muutenkin - mm. hylkeenkestävät pyydykset
valikoivassa kalastuksessa jne.
Siis pelkästään
istutuskustannusten valossa: tuotos on miljoona ja panos
seitsemän miljoonaa euroa.
Lohen kilohinta on n. kolme euroa ja
istutuskustannus on 20 euroa kiloa kohti. Pitää kysyä:
onko tässä mitään järkeä?
Tarvitsemmeko me oikeasti
ruokakauppoihin dioksiinipitoista kotimaista lohta? Vastaus on
helppo: Emme tarvitse. Korvaavan terveellisen biomassan hoitaa
markkinatalous kymmenen kertaa halvemmalla. Prof. Hannu Lehtosen
mukaan taloustieteelliset tutkimukset esittävät pyynnin
vähentämistä ja painopisteen siirtämistä
merestä jokiin. Näillä toimenpiteillä
Pohjanlahden lohenkalastuksesta saatavat tuotot yli
kymmenkertaistuisivat ja lohen kutukanta vahvistuisi.
Lohiasiat matkailuministeriöön
Helsingissä näimme,
että kansanedustajat kyllä ymmärtävät
tilanteen. Ainoa taho, missä ymmärrys etenee hitaammin on
Maa- ja metsätalousministeriö. MMM on toiminut, ja toimii
asiassa ikään kuin ammattikalastajien
etujärjestönä. Siellä ovat vahvat ja urautuneet
virkamiehet jotka päättävät asioista.
Jopa vastuunalainen ministeri
vastustaa oman ministeriönsä toimia ja tunnustaa
lohirahaston tavoitteet tukemalla sitä henkilökohtaisesti,
mutta päätöksissä virkamiehet vetävät
ministeriä. Lohirahastohan perustettiin juuri vastavoimaksi
MMM:n lohenpyynnin varhentamistoimille rannikkoalueella luonnonlohen suojelemiseksi.
Mikäli seuraavan eduskunnan
kokoontuessa MMM:n mielipiteissä ei ole havaittavissa
edistystä, tulee lohiasiat siirtää johonkin muuhun
ministeriöön. Esim. KTM voisi olla sopiva paikka.
Matkailukalastuksen kannalta on tällä hetkellä
ongelmallista se, että KTM hallinnoi matkailuelinkeinoa, mutta
matkailun kannalta yksi tärkeimmistä
vetovoimatekijöistä lohi on eri ministeriön peukalon
alla. Riittääkö tässä enää
yhteistyö ministeriöiden välillä?
Jos sattuisi käymään
niin, että uusien valtiopäivien kokoontuessa
kansanedustajat eivät uskaltaisikaan puuttua Suomen
lohipolitiikkaan, tullee sen tekemään valtiontalouden
tarkastusvirasto ja valtiontilintarkastajat taloudellisista syistä.
Kalervo Aska
yksi mukana olleista
|