tornionjoki.fi | arkisto

paluu tornionjoki.fi sivuille

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto tiedottavat
Lehdistötiedote 27.8.2008

 Poikasistutukset vaikuttavat vain vähän lohen luonnonkantoihin

Tornionjokeen ja muihin Pohjanlahden lohen kutujokiin viime vuosikymmeninä istutetut lohenpoikaset eivät ole 29.8. Helsingin yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan havaittavasti voimistaneet lohikantoja. Istukkaat menestyvät heikosti korkean luontaisen kuolevuuden vuoksi. Ne joutuvat myös kalastetuiksi luonnonlohia helpommin, joten harva istukas selviytyy takaisin kudulle. Tutkimuksessa suositellaan lohen luonnonkantojen hoitokeinoksi istutusten sijaan riittävää kalastuksen säätelyä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Atso Romakkaniemi tarkasteli tutkimuksessa Pohjanlahden lohikantojen kehitystä kahden vuosikymmenen ajan. Tornionjoen lohikannasta kerättyjen aineistojen avulla selvitettiin yksityiskohtaisesti lohi-istukkaiden menestymistä ja ominaisuuksia niiden elinkierron eri vaiheissa.

Itämeren luonnonlohikannat kalastettiin uhanalaisiksi 1900-luvun loppupuoliskolla. Kantojen häviämisriskin vähentämiseksi ja tilan elvyttämiseksi monilla kutujoilla aloitettiin kalanviljelylaitoksissa kasvatettujen lohenpoikasten istutukset. Tarkoituksena oli lisätä luontaisesti kutevien lohien määrää istukkaiden avulla ja lisätä näin luontaista poikastuotantoa. Koska kyse on geneettisesti ainutlaatuisista lohikannoista, viljely- ja istutustoiminnan pitää tukea kantojen biologisten ominaisuuksien säilymistä. Tutkimuksessa arvioitiin näiden tavoitteiden saavuttamista.

Istukkailla heikko eloonjäänti ja biologisten ominaisuuksien muutoksia

Istutettujen lohien monet ominaisuudet erosivat huomattavasti luonnonlohien ominaisuuksista. Erot kasvoivat sitä suuremmiksi, mitä pidempään ja nopeammin poikasia kasvatettiin viljelylaitoksissa. Viljelyssä käytettyjen emokalojen valinta saattoi muuttaa lohen sukukypsyysikää. Nämä seikat lisäävät riskiä istutustoiminnan geneettisiin haittavaikutuksiin.

Luonnonlohien eloonjäänti merivaelluksen alussa oli kaksi kertaa parempi kuin yksivuotiaina jokipoikasina istutettujen ja 2,5 kertaa parempi kuin kaksivuotiaina vaelluspoikasina istutettujen lohien eloonjäänti. Istukkaat joutuivat merikalastuksen saaliiksi helpommin kuin luonnonlohet. Tämä kasvatti edelleen eloonjääntieroja kutuvaiheeseen mennessä: luonnonlohien eloonjäänti vaelluspoikasesta kutuloheksi oli 2,8-kertainen yksivuotiaisiin istukkaisiin ja 3,3-kertainen kaksivuotiaisiin istukkaisiin verrattuna. Luonnonlohia heikomman eloonjäännin myötä istukkaita oli kutukaloissa huomattavasti vähemmän kuin poikasissa.

Kalastuksen vähentäminen elvyttää kantoja istutuksia tehokkaammin

Istutusten ei havaittu vaikuttaneen Tornionjoen ja muiden Pohjanlahden luonnonlohikantojen elpymiseen 1990-luvulla. Kantojen elpyminen näytti olevan yhtä nopeaa alueilla, minne poikasia ei istutettu kuin alueilla, minne niitä istutettiin. Kalastuksen väheneminen kasvatti kutukalamääriä satoja prosentteja, kun taas istutukset lisäsivät kutukalamääriä Tornionjoella enintään 20-30 prosenttia. Suuret istutusmäärät näyttivät heikentävän poikasten eloonjääntiä, minkä vuoksi istutusten kalamääriä lisäävä vaikutus saattoi todellisuudessa jäädä vielä vähäisemmäksi. Ihmistoiminnan lisäksi lohikantojen kehitykseen vaikuttavat kannanvaihtelun syklit ja ympäristötekijät.

Väitöstutkimus tarkastetaan Torniossa perjantaina 29. elokuuta.

 Lisätietoja: tutkija Atso Romakkaniemi, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Oulu), puh. 020575 1416, 0400 186364

paluu tornionjoki.fi sivuille