|
Kuulemistilaisuus 1.6.2009
Maa- ja Metsätalousministeriön kutsumana Torniossa
Rajajokisopimus / kalastussääntö
Sanassa sanotaan
tähän tapaan: Teidän tulee viljellä ja varjella.
Viljelyllä tarkoitettaneen maata mutta varjelulla varmasti vesiäkin.
Otan esille kolme
näkökulmaa asiaan.
BIOLOGINEN NÄKÖKULMA
Kun ajattelemme
lohikysymystä, niin ensimmäisenä täytyy ajatella
asiaa biologiselta kannalta; aikajanana vuosituhannet. Toimimmeko
kestävällä tavalla? Miten toimimme esimerkiksi viime
vuosisadalla. Meillä on jäljellä n. 2 lohikantaa
kolmestakymmenestä. Osaammeko ottaa menneestä oppia?
OIKEUDENTUNTO
Toisaalta on otettava
huomioon tunne oikeasta. En tarkoita laillisuutta. Jos laki ei
täytä käsitystämme oikeudenmukaisuudesta, niin
sitten lakia täytyy muuttaa. Tietysti lakeja täytyy aina
noudattaa. Samoin kansainvälisiä sopimuksia (YK, RIO, &ldots;)
KANSANTALOUDELLINEN NÄKÖKULMA
Kaiken toiminnan on oltava
yhteiskunnan kannalta kohtuullisen taloudellista. Markkinatalous
perustuu kilpailukykyyn ja jatkuvaan kasvuun.
Otan aluksi tarkasteluun Kemin
terminaalialueen
Jokisuualueelle MMM perusti
vuonna 1994 asetuksella numero 231 ns. terminaalialueen
kylvölohien pyytämistä varten. Alueella sai
pyytää rajoituksista vapaasti. Alueen saaliista valtaosa on
kuitenkin ohi kulkevaa luonnonkalaa. Sen alueen kalastajilla on ollut
erityinen oikeus pyytää lähinnä ruotsalaista
Kalix- ja Tornionjoen kalaa. Lievä aikarajoitus pyynnin
aloittamisesta 11.6. saatiin vasta asetuksessa 2008. Se ei muuttanut
saaliin rakennetta.
Tämä on
ärsyttänyt paitsi muita suomalaisia, mutta ennen kaikkea ruotsalaisia.
Ministeriö on
terminaalialueen perustanut ja voi sen helposti myös purkaa.
Toinen vaihtoehto on olla vuokraamatta alueen rysäpaikkoja.
Miksi epäkohdan korjaamisessa on vitkuteltu? Onko syynä nyt
kyseessä oleva kalastussääntö? Onko Kemin
terminaalialue luonut sisällön koko nyt käydylle neuvotteluprosessille?
Ydinkysymys neuvotteluissa lienee ollut merialueen kalastus.
Maa- ja
Metsätalousministeriössä on voimia, jotka haluavat
lisätä rannikkokalastusta tuntuvasti. Sen havaitsimme
konkreettisesti viime vuonna voimaan tulleen Valtioneuvoston
lohiasetuksen valmistelun yhteydessä. Tämän
kevään tapahtumat vahvistavat tämän käsityksen.
Ulospäin neuvotteluista
on annettu kuva, että Suomi haluaa rajoittaa kalastusta
Rajajokikomission hallitsemalla merialueella, mutta ilkeä Ruotsi
pyytäisi kaikki pois.
Mikä on ministeriön
todellinen tavoite neuvotteluissa ollut kun ottaa sen pyrkimykset
huomioon Suomen rannikolla? Epäilyä vahvistaa se kun
lausuntopyynnössään 29.5.2008 ministeriö sanoo
suhtautuneensa ”kriittisesti kalastukseen kiinteillä
pyydyksillä kesäkuussa” ja kuitenkin seuraavalla
sivulla esittää pyynnin aloittamista aiemman 3.7. asemesta
jo 25.6 alkaen.
Tässähän
Teoreettinen ajatus voisi olla sellainen, että Kemin
terminaalialuetta ei ole haluttu purkaa, jotta Ruotsi saataisiin
vaatimaan varhempaa pyyntiä ja vihdoin sen varjolla Suomikin
voisi tulla perässä. Näinhän sen voi
silmät auki asioita seuraten nähdä. Ministeriön
edustajatkin ovat antaneet ymmärtää ruotsalaisten
olevan katkeria terminaalialueesta ja siitä, että Suomi
pyytää rannikollaan enemmän Tornionjoen lohta kuin Ruotsi.
Ilmeiseltä
näyttää, että Suomi on etukäteen tarjonnut
Ruotsille neuvotteluvalttia sopimusneuvotteluihin. Alkavaksi aiotulla
ruotsalaisten pyyntipäivämäärällä 11.6.
ja Kemin terminaalialueen rajoituksella on selvältä
näyttävä yhteys. Olemme vuosikaudet nimittäneet
terminaalialuetta syöpäkasvaimeksi. Se on vain pieneltä
näyttävä kuoleva solu, mutta se levittää
etäispesäkkeitä jopa naapurivaltioon.
LEUSTOJÄRVINEN LOHIPOLITIIKKA
Suomen lohipolitiikka on
ollut istuta - pyydä periaatteella vuosikymmenet. Tornionjoen
lohi pyydettiin lähes sukupuuttoon. Onneksi muutama kirsilohi
selvisi pelastamaan kannan. Biologinen tuho oli jo lähellä.
Vuonna 1977 aloitettiin ”tuki-istutukset”. Istutukset
olivat irrallinen toimenpide tilanteessa, missä lohen
kalastuskuolevuus oli merellä lähes 100 %. Koska kalastusta
merellä ei haluttu säädellä, tuettiin
istutuksilla tietoisesti vain merikalastusta.
Muonioon perustettiin 30
miljoonaa markkaa maksava Leustojärven kalanviljelylaitos
tuottamaan lohenpoikasia vieressä virtaavaan Euroopan parhaaseen
lohijokeen. Toiminta ei ollut mitenkään
järkevää, koska joki olisi pystynyt tuottamaan
poikaset ilmaiseksi, kunhan kutukaloja olisi haluttu
päästää jokeen. Vaelluskalojen istuta –
pyydä periaate oli kansainvälisen lain vastaista, ja
sitä harjoittaneet maat mm. Suomi Ruotsi ja Tanska
allekirjoittivat 1982 solmitun Kansainvälisen
merioikeussopimuksen vasta vuonna 2003. Itämerellä
harjoitettu kalastuspolitiikka käytännössä
varasti Tornionjoen lohen.
Leustojärvisessä
lohipolitiikassa Tornionjoen tehtävänä oli toimia
uittoränninä ja kuljettaa jokivarrelle kuulunut omaisuus
meressä pyydettäväksi. Kukaan ei ole joutunut
oikeudessa vastaamaan kyseisestä lohipolitiikasta. Onko
Leustojärven kalanviljelylaitoksesta saatavissa Tshernobylin
kaltainen turistinähtävyys, jossa istuta – pyydä
periaatteella noudatetun vaelluskalapolitiikan muistoa voi
käydä vaalimassa?
Kun seuraavan kerran
kokoonnutte lohiasioiden ympärille arvoisat ministeriön
edustajat, niin pitäkää puolen minuutin hiljainen
hetki kaikkien Suomessa tapettujen lohikantojen ja leustojärvisen
lohipolitiikan muistolle. Voisimme tehdä sen
täällä Torniossakin.
Lohi pääsi vihdoin
nousemaan jokeen, kun merikalastusta asetuksilla säädeltiin.
Ihmiset ovat 2000-luvulla jopa ostaneet rysiä kuiville
saadakseen varastetun omaisuuden edes osin takaisin itselleen. Lohen
ammattikalastus joesta oli kalattomuudella ja lopulta kielloilla
lopetettu ja näin siirretty vain merellä tapahtuvaksi.
Vesialueiden omistajille ei ole korvattu syntyneitä
menetyksiä. Perustuslain kuudennen pykälän mukaan
kansalaisten tulisi olla yhdenvertaisia.
Nyt olisi korkea aika
rajajokisopimusneuvottelujen rinnalla päättää
korvausprosessin käynnistämisestä vesialueiden
omistajille, siitä, että heidän ammattinsa on
kielletty ja siirretty pelkästään merellä tapahtuvaksi.
LEUSTOJÄRVI 2 -POLITIIKKA
Nyt joki tuottaa ilmaiseksi
yli miljoona vaelluspoikasta vuodessa. MMM on jälleen kerran,
nyt eduskunnassa 29.4.09 julistanut, että nyt on saavutettu
katto ja ”joki on jo tavoitellulla kestävän
enimmäistuoton tasolla ja nuorten lohien eloonjäänti
meressä on parantunut normaalille tasolleen” Väite on
arveluttava ICES: n tietojenkin pohjalta, mutta se on sitten toinen asia.
Oleellista on havaita,
että jokeen ei haluta päästää
enempää lohta kuin poikastuotannolle asetettu taso edellyttää
ja meripyyntiä voidaan lisätä. Joki
nähdään vain kasvatusaltaana ja sekin pakon
sanelemana. Tätä politiikkaa voisimme kutsua vaikkapa
nimellä LEUSTOJÄRVI 2.
VISIO
Lohi ei ole mikä tahansa
kala. Se on kalojen kuningas, Lapin maakuntakala, joka
synnyttää helposti urheilukalastusta. Suomessa
pitää luoda arvokeskustelun pohjalta yhteinen VISIO
rajallisen ja ainutlaatuisen luontoresurssin varjelemisesta ja hyödyntämisestä.
Omassa
käsityksessäni visiosta viimeisiä lohikantojamme ja
niiden monimuotoisuutta täytyy erityisesti varjella ja lohen
tuomista hyödyistä pitää voida nauttia myös
jokivarsilla. Siihen ei riitä se, että jokeen
päästetään vain minimi määrä kalaa
poikastuotannon ylläpitämiseksi. Esimerkiksi
kalastusmatkailu tarvitsee riittävän hyvän
saalisvarmuuden, jotta se voi uskottavasti markkinoida tuotettaan.
Esimerkiksi viime vuoden
saalisvarmuus oli 25 tuntia pyyntiä yhtä kalaa kohden.
Merkittävät matkailuyrittäjät pitävät
sitä liian huonona verraten tilannetta esimerkiksi Kanadan jokiin.
Kun lohikanta on ensin
kestävällä tavalla saatu kuntoon, niin sitten
jokivarsilla on oltava oikeus vähintään yhtä
suureen kestävään saaliiseen kuin rannikolla.
Taloudelliselta kannalta
tarkasteltuna lohi kannattaa pyytää joesta. Urheilukalastus
tuottaa jo nyt 10 kertaa suuremman vaikutuksen kuin lohisaaliin arvo
merellä voi olla, vaikka kalastettaisiin maksimaalisen
saalistuoton mukaisesti. Suhteutettuna
saalismäärään ero on vielä isompi.
Viime vuosi 2008 oli
Tornionjoella saaliin kannalta paras moneen vuoteen. Joelta saatu
saalis(varmuus) antoi pelkkänä kalastajan
rahankäyttönä n.3 miljoonan liikevaihdon. Jos saatu
saalis olisi pyydetty merellä, olisi se antanut saaliinarvoa n.
0,2 miljoonaa euroa. Pelkästään yhden vuoden kasvu
oli suurempi kuin Pohjanlahden rannikon kaikkien lohien saaliin arvo.
Visiossani on saada aikaan
vuorovaikutteinen pyöreän pöydän prosessi jossa
luodaan
LOHISTRATEGIA KUNINGASKALALLE.
Usein on väitetty,
että MMM on ammattikalastushenkinen. En sano, että
väite pitäisi paikkaansa. Riittää, että on
väitetty, niin esitän, että strategian koordinoijana
toimisi joku muu taho; TEM, VM, YM. jne. tai Kuningaskalan
kyseessä ollen vaikkapa poikkeuksellisesti Tasavallan
Presidentti. Paavo Lipponen voisi olla myös hyvä nimi.
Alustavia keskusteluja asiasta on jo käyty.
MITEN ON EDETTÄVÄ
Näitä suuria
linjoja on nyt viitoitettava ennen kuin lähdetään
tekemään yksittäisiä ratkaisuja, kuten
tämä kalastussääntö ja mahdollinen
lohiasetus ensi vuonna.
Euroopan Komissio on
uudistamassa parhaillaan Itämeren lohen hoitosuunnitelmaa.
Aikarajoituksiin perustuva
kalastuksen säätely on selkeä ja tehokas. Kannan
monimuotoisuuden kannalta se ei ole pitkällä
tähtäimellä ollenkaan hyvä. Myös keski- ja
loppukesällä nousevaa kalaa on
päästettävä jokeen.
Tornio-Muoniojokiseura esitti
sen mahdollistavaa elementtiä kalastuksen sääntelyyn
lausunnossaan Euroopan Komissiolle.
Voitaisiinko aikarajoitusten
asemesta puhua kalastajakohtaisista kiintiöistä
todellisille ammattikalastajille?
NEUVOTTELUT ON KESKEYTETTÄVÄ
Yllä olevien seikkojen
perusteella esitän, että rajajokisopimusneuvottelut
keskeytetään, kunnes Kemin terminaalialue on purettu.
Tällaista
osakysymystä kuin RAJAJOKISOPIMUS on, ei hyvän
hallintotavan mukaan voida ratkaista nyt senkään vuoksi,
että parhaillaan Euroopan Komissio on valmistelemassa Itämeren
lohen hoitosuunnitelmaa. Lisäksi Suomi on valmistelemassa kalastuslain
uudistusta, jossa yhtenä asiakokonaisuutena hallitusohjelman
mukaisesti on vaelluskaloihin liittyvä kokonaisuus.
Näiden prosessien jälkeen ja aikana Suomen on luotava oma
lohistrategiansa. On aivan mahdollista, että edellä
mainituista prosesseista voisi tulla sellaisia seurauksia, että
rajajokisopimus täytyisi välittömästi avata.
Nyt esitetty neuvottelutulos
johtaa ennakkotietojen mukaan kalastuksen selvään
voimistumiseen, eikä ole hyväksyttävissä. Viime
vuonna rannikkosaalis kasvoi 50 %. Se voi johtaa vauhtisokeuteen. On
selvää, että huonompiakin vuosia on tulossa. Yhden
vuoden perusteella ei voi pysyvää
lainsäädäntöä tehdä. Sopimuksessa tulee
olla myös selvä varauma M 74 tapaisiin uhkiin. Sekin on
huomattava, että saalismäärän kasvusta seurasi
viime vuonna hintojen lasku.
Suomi mietti 21 vuotta
liittymistään kansainväliseen merioikeussopimukseen.
Nyt Ruotsin kanssa on neuvoteltu vasta kymmenisen vuotta.
Mihinkään sopimukseen ei ole kiire varsinkaan kun
sopimuksen sisällöstä ei ole päästy
hyväksyttävään ratkaisuun.
Siis: viljellä maalla ja
varjella vesillä
Näin se on nähtävä
Kalervo Aska
pj. Tornio-Muoniojokiseura ry |
