|
Tornio-Muoniojokiseura ry
Pello 5.10.2009
Maa- ja Metsätalousministeriö
Lausunto
Lausuntopyyntönne 65260, MMM080:00/2004
Tornionjokilaakso on asutettu
lohen perässä. Jokilaakson elämälle on aina ollut
ja on edelleenkin erittäin tärkeää kuinka lohta
nousee jokeen. Se määrittää jokivartisten
omanarvontuntoa ja antaa toimeentuloa. Itse asiassa se on
identiteettikysymys koko alueelle.
Tornio-Muoniojokiseura
(Jokiseura) on kaikkien jokivarren Suomen ja Ruotsin kuntien alueella
toimiva kotiseutuyhdistys. Jokiseura on taho, joka on viime
vuosikymmeninä eniten kantanut vastuuta lohikannan
pelastamisesta. Meitä kiinnostaa Rajajokisopimuksen
”pääkysymys”. Kuinka käy Tornionjoen lohelle
ja taimenelle tulevaisuudessa.
Jokiseura sai kutsun
kuulemistilaisuuteen Tornioon 1.6.2009. Kuulemistilaisuudessa
ministeriön taholta rajajokisopimusta esiteltiin vain
suullisesti, vaikka sopimuksen sanottiin olevan jo
käytännössä valmiiksi neuvoteltu. Emme voi olla
ihmettelemättä sopimusprosessin salaista luonnetta, kun
edes suullisen esittelyn pohjana ollutta aineistoa ei voitu jakaa
maakunnan ihmisille.
Sopimuksen sanottiin tulevan
lausunnolle syksyllä, mutta lausunnoilla ei kuulemma voisi
vaikuttaa enää sopimuksen sisältöön. Miksi
siis ylipäätään laittaa lausunnolle sopimusta,
jonka sisältöön ei voida enää vaikuttaa?
Eikö kyseessä ole enemmän tai vähemmän turha manööveri?
Edellä mainitusta
huolimatta Tornio-Muoniojokiseura katsoo velvollisuudekseen lausua
mielipiteensä neuvotellun sopimuksen pääkohdista.
Lausumme asiasta myös sen vuoksi, että rajajokisopimus on
erityisen painava sopimus ja siihen on perehdyttävä
tarkasti, koska se kalastuslain 116 §: n mukaan ohittaa
laajapohjaisesti valmistellun kansallisen kalastuslain ja asetukset.
Pidämme
myönteisenä, että rajajokisopimuksessa aiotaan ottaa
huomioon muutamia nimeltä mainittuja kansainvälisiä
sopimuksia. Yksi vakava virhe on jättää ottamatta
huomioon EU:n valmistelussa oleva Itämeren uusi
lohenhoitosuunnitelma. Sieltä voi tulla ohjeistuksia, jotka
eivät ole yhteensopivia rajajokisopimuksen kanssa. Molemmissa
sopijamaissa valmistellaan parhaillaan uutta kalastuslakia. Näin
ollen suppealla kansalaisosallistumisella valmisteltu rajajokisopimus
sopii mahdollisimman huonosti tähän hetkeen.
LOHENKALASTUKSEN
SÄÄTELYN PÄÄPERIAATE
Tornion kuulemistilaisuudessa
esiteltiin ministeriön taholta rajajokisopimuksen
lohenkalastuksen säätelyn pääperiaatteena olevan
jo vuosia esillä ollut malli, jossa puolet kaloista on ollut
tarkoitus päästää jokeen ennen meripyynnin
avaamista. Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitoksen lähteiden
perusteella Tornionjoki tuottaa 150.000 - 200.000 aikuista lohta
vuosittain Itämerelle.
Rajajokisopimuksessa on
sovittu meripyynnin alkavan 17.6. Ensimmäistä vuotta
käytössä olleen kaikuluotainmittauksen mukaan
kyseiseen päivämäärään mennessä on
tänä vuonna ehtinyt nousta noin 8.000 lohta jokeen. Se on
suuruusluokkaa viisi prosenttia siitä
lohimäärästä mikä pyrkisi jokeen ilman meripyyntiä.
Yhden vuoden perusteella ei
saisi vetää hätäisiä
johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen.
Näyttää siltä, että yhden paremman vuoden
perusteella ollaan kalastusta lisäämässä
kohtalokkaasti. Vielä vuosi sitten (29.5.2008) Maa- ja
Metsätalousministeriö ilmoitti
lausuntopyynnössään suhtautuneensa kriittisesti
kalastukseen kiinteillä pyydyksillä kesäkuussa.
Emme voi
ymmärtää miten näinkin selkeästi ilmaistusta
linjauksesta tingitään yhdessä vuodessa kaksi viikkoa.
Uusi
kalastussääntö siirtää kalastuksen
painopistettä määrää
pyytävään, verkkokalastuksen, suuntaan. Samalla
kalastussääntö on ristiriidassa ensimmäisessä
pykälässä mainitun tarkoituksen kanssa, koska
oikeudenmukainen tasapaino eri soveltamisalueilla ei alkuunkaan toteudu.
Kalastuksen
lisääminen on ristiriidassa Suomen hallitusohjelman kanssa.
Hallitusohjelma pyrkii jokien poikastuotannon
täysimääräiseen tasoon. Kalastuksen voimakas
lisääminen jopa uhkaa kalakantoja.
Hallitukset tai niiden
määräämät viranomaiset voivat
kalastussäännön 16 §: n nojalla antaa
erillisiä määräyksiä sen mukaan kuin se on
Tornionjoen kalastusalueen kalakantojen säilyttämisen
kannalta välttämätöntä. Mainittu ilmaisu
”kalakantojen säilyttäminen” on aika vaatimaton
verrattuna hallitusohjelmaan, eikä velvoita
käytännössä mihinkään eikä anna
tarvittavia impulsseja toimenpiteisiin ryhtymiseksi.
Jokisuun merialueelle
määrätyn pyyntiajan merkitys ei
välttämättä rajoitu kyseiselle alueelle. Nyt on
perustellusti pelättävissä, että sama pyynnin
varhennustrendi siirtyy muuallekin rannikolle.
KALAVÄYLÄT
Rajajokisopimuksen
kalaväyliä koskevat kohdat ovat ristiriidassa kalastuslain
kanssa. Artikla 24 määrittelee kalaväylät
sivujokien osalta. Kalaväylä on kolmannes joen ja sivujoen
leveydestä. Esimerkiksi 12 metriä leveän sivujoen
kalaväylä jatkuu neljä metriä leveänä,
kapeana nauhana keskelle pääjokea kalaväylään
asti. Yksikään kala tuskin osaa kulkea kyseistä kujaa
myöten kutujokeensa.
Kalastuslaissa
kalaväylä määritellään vaelluskalan
kulun turvaamiseksi seuraavasti: Missä joki yhtyy mereen tai
järveen, valtaväylän jatkeena on kalaväylä,
joka käsittää syvimmällä kohdalla
kolmanneksen kysymyksessä olevan vesialueen leveydestä ja
ulottuu niin kauaksi selkäveteen, että kalan kulku on
turvattu. Ympäristölupavirasto voi kuitenkin hakemuksesta
määrätä kalaväylän leveyden tai
sijainnin toisin, jos se kalan kulun turvaamiseksi on tarpeen.
Tenon
kalastussäännössä sivujokien osalta on eri
kertaluokkaa olevat määräykset kalakantojen
turvaamiseksi. Siellä sanotaan esimerkiksi näin: 19§
”Sellaisen sivujoen kohdalla, johon lohi nousee, ei
pääjoessa sivujoen puolella syväväylään
saa asettaa kudottuja pyydyksiä sivujoen alapuolella 200
metriä lähemmäksi sivujoen ja pääjoen
välistä rajaa.”
Merialueen osalta
kalastuslain mukainen kalaväylä jää myös
toteutumatta. Kalaväylä on tärkein vaelluskalojen
kulkua turvaamaan säädetty lain säädös.
Kalastussäännön 3§ mainitsee rauhoituspiirit. Ne
ovat viivoittimella piirrettyjä kapeita ja mutkaisia
käytäviä joita kala ei käytännössä
osaa seurata. Rauhoituspiirit vaikuttavat pelkästään
teoreettisilta. Saimme ministeriöstä tietää,
että rauhoituspiirit ovat kalaväyliä ja, että jo
vuosikymmeniä kalaväylän on tulkittu jatkuvan joessa
olevan kalaväylän levyisenä selkäveteen. Näin
väljästä lain tulkinnasta on mielestämme
EHDOTTOMASTI saatava oikeusviranomaisten kannanotto asiaan.
Vallalla oleva tulkinta
kalaväylästä ei toteuta lain säädöksen
tarkoitusta vaelluskalan kulun turvaamiseksi, vaan päinvastoin,
se näyttää laaditun kalastajien ehdoilla siten,
että se mahdollisimman vähän häiritsisi
kalastusta. Tätä käsitystä vahvistaa silmäys
jokisuun merialueen karttaan, johon on merkitty
rauhoituspiirit(kalaväylät). Muutamilta kohdiltaan jo
muutenkin olemattoman kapea ja mutkainen kalaväylä on jopa
puoliksi saaren tai luodon tukkima. Tällainen
kalaväylä/kalaväylätulkinta on jyrkästi
ristiriidassa vaelluskalan kulun turvaamiseksi laaditun
säädöksen kanssa.
YLEISESTI
Suomessa on jäljellä
enää kaksi Itämeren lohikantaa. Ne olivat
tiedemiesten mukaan lähellä häviämistään
sukupuuttoon 70- ja 80–luvuilla. Kalakantojen tulisi olla
vahvoja ja geneettisesti monimuotoisia, jotta ne voisivat
kestää kalatautien ja M-74 oireyhtymän kaltaisia
uhkia. Edellä olevan perusteella myös loppukesällä
vaeltavaa kalaa tulisi päästää jokeen
pyyntiä säätelemällä.
Ministeriön ilmoittama
säätelyn pääperiaate ei tule toteutumaan.
Pitäisi muistaa loppuun asti, että lohi on jokinen
luonnonvara. Uudella kalastussäännöllä
syödään elintärkeää siemenviljaa. Se on
toimintaa, jota kukaan itseään kunnioittava jokivartinen ei
tekisi missään oloissa.
Lakiesityksen tultua
julkiseksi on keskustelu kalastussäännön eri
osa-alueista; pyyntiajoista, pyyntitavoista, alamitoista,
saalisilmoituksista jne. päässyt vasta alkuun.
Elokuussa Pellossa
pidetyssä, uuteen kalastuslakiin liittyvässä,
vaelluskalaseminaarissa saatiin alulle rakentava pyöreän
pöydän prosessi. Lohenkalastuksen eri intressipiirit
kykenivät neuvottelemalla hakemaan yhteisymmärrystä
luonnonlohen hyvästä hyödyntämisestä.
Osapuolet toivoivat neuvotteluiden jatkuvan, jotta Suomeen saataisiin
luoduksi oma lohenhoitosuunnitelma, lohistrategia.
Kesken edellä mainitun
prosessin ja kesken Euroopan Unionin uuden Itämeren
lohenhoitosuunnitelman valmistelun, ei lakia rajajokisopimuksesta
esittämiemme perustelujen vuoksi tule säätää.
Kunnioittaen
Tornio-Muoniojokiseura ry
Kalervo Aska
puheenjohtaja
Heikki Nousiainen
sihteeri |
