Kirakka -vaaput!!!!!! (kirjoittaja:Reijo Kallunki)

TORNIONJOEN VAAPPUMESTAREITA: Erkki ja Bengt Nousiainen KIRAKKA-vaappu Tornionjoen Pellon taajaman yläpäässä on kylän osa jota kutsutaan Havelanpääksi. Talot on rakennettu joen korkeille äyräille molemmin puolin virtaa. Erään talon pihalla on pieni verstas. Suuressa virrassa vesi pakkautuu hetkeksi pieneen koskeen, Kirakkaan. Siitä on saanut nimensä tuossa pienessä verstaassa kehitelty vaappu. Tässä yhteydessä on pakko poiketa jokilaakson ja vaapuntekijän historiaan, koska se liittyy niin oleellisesti asiaan. Pellossa on neljännesvuosisata pidetty kesällä Poikkinainti-juhlia, perinnejuhlia. Kyseessä ei ole hippikauden jälkeisiä seksijuhlia vaan tavallista kanssakäymistä virran kahta puolta olevien ihmisten kesken. Puoliso on löydetty usein toiselta puolen väylää. Näin on käynyt hamasta historiasta lähtien. Valtiolliset rajat eivät ole koskaan olleet esteenä virran kahta puolen asuvien ihmisten kanssakäymiselle. Näitä juhlia vietetään tulevanakin kesän heinäkuun toisena viikonloppuna. Juhlan pääteema on, että vihitään pari avioon, jossa aina toinen osapuoli on toiselta puolen Väylää. Kirakka-vaapun suunnittelija ja tekijä Erkki Nousiainen löysi myös aikoinaan puolisonsa Emmin vastapäiseltä rannalta Ruotsin puolelta. Kuudesta lapsesta kolme vanhinta syntyivätkin joen länsipuolella. Emmin ja Erkin yhteinen elämä kesti 54 vuotta kunnes vaikea ja nopeasti etenevä sairaus iski viime syksynä (2006) ja kuluvan vuoden (2007) alkupuolella Erkki jätti meidät nuoremmat tekemään vaappuja ja odottamaan nousevia lohia Väylään. Pentti (Bengt) perheen toiseksi vanhin (53 v.) lähti isänsä innostamana kokeilemaan vaapuntekoa ja viime vuosina oli hyvin aktiivisesti tuottamassa ja tietenkin kehittämässä Kirakka- vaappua. Niinpä luonnollisesti Kirakka- vaapun tekeminen tullee jäämään sitten Pentin harteille. Pentti Nousiainen, taimen ja Kirakka Esitinkin tällä kertaa peruskysymykset nuoremman vaapuntekijän vaimolle, Mairelle. Minkälaiset perhesuhteet teillä on ja missä te asutte? Tornion Karunkissa asutaan. Pentti on yli kolmekymmentä vuotta pitänyt minua tyttökaverina ja kohta 28 vuotta naimisissa olevana vaimonaan. Perheessä on kaksi aikaista tyttöä. Vanhin tyttö kävi Tampereelta reilu viikko sitten (toukok. puolessa välissä) ja halusi isänsä kanssa päästä soutamaan ja saivatkin yli kaksikiloisen taimenen. Sai hyvän kalan vietyä mukanaan Tampereelle ja keittiöalan restonomina osaa tehdä siitä kyllä hyvää ruokaakin. Miten tuo vaappujen teko alkoi vaikuttaa perhe-elämäänne? Lohi ja vaappujen teko on vienyt isännän ns. vapaa-ajan. Eihän harrastus huono ole, enkä valita siitä lainkaan. Päinvastoin olemme saaneet paljon uusia tuttavuuksia kalamiesten joukosta ympäri Suomea. Kiitos siitä Kirakka- vaappujen ja Erkki-papan innostamisen Pentin mukaan touhuun. -Yhdessähän he paljon ideoivat ja kehittelivät vaappuja, miten ne kulkee ja mikä se on oikea väri lohen nousun aikana missäkin ja mihinkin kesän aikaan. Olen mie joskus muka valittanut, että mie jään aina "toiseksi". Jo silloin kun seurustelimme, niin Pentin aikaa vei jalkapallo, valittiin muuten Pellon parhaimmaksi jalkapalloilijaksi eräänä vuonna. Sitten isä Erkin kanssa ne harrastivat hirvenhiihtokilpailuja. Saiko Pentti peräti eräänä vuonna Pohjois-Suomen mestaruuden alle 35- vuotisissa. Sitten tulivat nämä hurjat lohivuodet 90-luvulla ja vaapunteko. Taas jäin "toiseksi". En kuitenkaan ole katkera, päinvastoin on ollut mukavaa ja hauskaa olla mukana messuilla esittelemässä Kirakka vaappuja ja saada positiivista palautetta asiakkailta. Niin ja tuoretta taimenta ja lohta on syöty monella lailla laitettuna ( Pentillä on ihanasti suhtautuva vaimo, kirj. huomautus). Miten on teidän tulevaisuuden suunnitelmat, paljonko tulee vaappuja markkinoille? En tiedä mitä Pena on kertonut, mutta luulisin, että hänen olisi turvallisinta pysyä ansiotyössä Stora Ensolla paperikonemiehenä. Vaappujen teko on hänelle tärkeä harrastus, numero yksi. Markkinoita riittäisi, mutta tuskin Pena pystyy läheskään siihen määrään mitä Erkin kanssa tuottivat yhdessä. Niinpä, harppaus teolliseen tuotantoon on kovin arveluttavaa Suomen markkinoita ajatellen, valitettavasti. Kirakka-vaapun neljä mallia. Vikura on 54 millinen balsasta valmistettu poikkeavan leveä ja vatsa puolelta litteähkö pieni vaappu. Tällä muodolla on juuri saatu sen hakeva liike. Pentti kertoi kehittelemänsä vaapun olleen pitkän harkinnan tulos ennen kuin sai mestarin hyväksymään mallin tuotantoon. Tuohan vikuroi kuin äksy ajokasporo oli alkuun Erkki todennut, niinpä siitä tuli mallille nimikin. Körmy on ensimmäinen mallimme. Se on tehty poikkeuksellisesti abassista. Se on syyllistynyt lukuisiin veritekoihin Tornion-Muonionjoella ja muuallakin. Körmy on 68 mm pitkä peruskone. Pätkä on sitten ihan papan itse kehittelemä malli kertoi Pentti. Arvata sopii kuinka monta lohta ja taimenta tälläkin mallilla on saatu. Viimeisintä mallia ei ole vielä ristitty, olkoon se vaikka Nimetön. Sitä testataan tulevana kesänä. Kirakka- alkukesän värejä Haku- ja miten se saadaan Kaikki myyntiin tulevat vaaput uinnin osalta testataan. Matti Meikäläisen, tavallisen peruskalastajan, ei siihen tarvitse kajota. Vaappu toimii sellaisenaan. Jos suuren kalan jäljiltä ei vaappu ui oikein, niin Kirakkaankin sopivat ne perussäännöt, kuten muihinkin. Jos vaappu kallistuu vedettäessä toiselle kyljelle, niin nokkalenkistä hiukan pihdeillä vääntämällä kallistuksen suuntaan saadaan vaapun uinti oikenemaan. Liikkeen laajuus ( hakevuus) tai tiheys saadaan nokkalenkkiä myös käsittelemällä. Liike taas Kirakassa säädetään niin, että nokkalenkkiä hiukan alas taivuttamalla saadaan vaapun liikkeeseen lisää hakua ja liikettä ja ylöspäin taivuttamalla liike tihenee. Nämä asiat ovat ns. "kellosepän hommia" eivätkä ne aukene heti aloittelijoille. Perussäätö vaapun kaatumisesta pitää kyllä yleensä paikkansa, sopii kokeilla. Tämähän oli jo tuttua tietoa ja vaikka kuinka tivasin vaappujen painotuksesta ja vaappujen hakuliikkeestä Pentti totesi, niin ,on sitä kokeiltu ja se tulee etupäähän ja alas. Vikurahan on muodoltaan jo sellainen litteämahainen, tiedät sen omasta vaapustasi. Asia jäi näin ollen hiukan avoimeksi. (Kannattaako niitä kaikkia ammattisalaisuuksia paljastaa, kirjoittajan kommenttini). Pentti ja lohi (2005) Liikkeen ja värin merkitys Pentin mielipide oli asiasta hiukan puritaanisempi, sanoisinko perinteisempi, kuin Seilolan Villen ( Muuras-vaappu). Molemmilla tekijöillä on selvä näkemys, että liike se on tärkein tekijä ja pulikan pitää olla hakeva ja elävästi liikkuva. Pentti taas loppukesästä säätää uintia tiheämmäksi kun taas Ville ei antanut sille merkitystä, päinvastoin. Pentin alkukesän suosikkivärit olivat hyvin tuttuja värejä meille ns. asiaan vihkiytyneille ja loppukesän suosikeissa oli tummempia värejä kuin Villellä, mitä tuossa keväällä lehdessä esiteltiin. Loppukesän väreistä voisi mainita hiekkapohjaisille rannoille kuparinsävyiset värit, esim 101 ja 99 (Gretski) viimeksi mainittu väri on veljeni Samin antama. Joo, mestareilla on joitakin eri näkemystä. Miten Kirakkaa soudetaan Lohen ja taimenen pyynnin aloitan tietenkin Matkakoskelta. Vesi on toukokuulla yleensä korkealla ja virran mukana kulkeutuu kaikenlaista roskaa, mutta sieltä ne ensimmäiset taimenet napataan. Isolla vedellä tarvitsee käyttää vaikka painoja siimassa, että vaappu yltää kalan tavoittaa. Kirakan lippaakin voi varovasti taivuttaa pihdeillä alaspäin, joskin siihen jää jäljet. Tosin vaapun liike kasvaa ja se kulkee pinnemmassa. Siinäpä se, painoa siimaan. Loppukesästä kun asentokalaa lähdetään etsimään niin kaikkein tärkein asia on, että missä se on. Ei ole merkitystä värillä ei liikkeellä, jos et osaa osoittaa pulikkaasi oikeaan paikkaan. Kala ei ole siinä paikassa, missä se näyttäytyy. Kirakat ovat kelluvia, keveitä vaappuja ja niiden kalastavuus riippuu virran vastuksesta. Loppukesästä, virran laannuttua niitä täytyy soutaa tietenkin poikkivirtaan ottipaikan yli. Niinpä tietenkin. Missä kalastat Kalastan lähes koko joen alueella Torniosta Muonioon saakka ja joskus kesässä myös Tornion väylässä Ruotsin puolella, Pajalassa. Kalastuksen aloitan tietenkin toukokuun alussa Matkakoskella. Sieltä ne ensimmäiset meritaimenet saadaan. Siellä kalastetaan niin kauan kuin nouseva lohi kosken alla pysähtyy. Lohen nousun myötä kuljetaan ylös virtaa ja Juhannuksena ollaan Pellossa ja Kirakan niskaa toki rassataan vielä myöhemminkin. Kesän kuluessa hilataan veneet Muonionjoelle ja yksi loppukesän tapahtumista on tietenkin Muonion Lohiviikot kilpailu. Olen siihen vuosia osallistunut ja olen päässyt palkinnoille mutta voitto puuttuu. Sen sijaan nuorin veli Sami sai kolmena perättäisenä vuotena lohen kyseisessä kilpailussa ja voitti tontin Pakamukan yläpuolelta, Kaarnekosken niskalta. Arvata sopii mitä vermeitä Sami siimojen päässä vetelee. Kirakka- loppukesän värejä Mistä se kaikki alkoi   Pentti tuli käymän Pellossa ja poikkesimme Erkki-isän verstaalle. Verstaan seinälle oli muutama aihio, jotka oli pohjamaalattu, oli tehnyt ne sairaalassa käynnin ja diagnoosin jälkeen. Ne jäivät keskentekoiseksi.  Kysäisin Pentiltä koska isäsi aloitti vaapunteon.  Vuosi oli 1990 kun hän asiaan innostui. Pappa tilasi postimyynnistä 50 balsavaapun rakennussarjan ja siitä se alkoi ( jostakin syystä tunsin hienoista ylpeyttä). Käsistänsä kätevänä miehenä äkkiä oppi tekemisen niksit. Elämänsä antamalla tietopohjalla ja virralla testaamalla kehitteli sellaiset lohensoutupelit, että moni on saanut kokea joella hulppeita elämyksiä. Asian voisi kiteyttää Porschen (auto) kehittelijän Ferdinand Porschen toteamukseen, "vanha tieto on se perusta johon tulevaisuus voi kasvaa". Reijo k.

Reijon juttua Paluu