Kolmen nousulohen historia (Reijo Kallunki)

Paluu

Kolmen nousulohen historia

Suomessa tuoreena myytävästä ravintokalasta tulisi selvitä saantipaikka ja saantiaika vuorokauden tarkkuudella, jotta voitaisiin todeta kalan kylmäketjun katkeamattomuus. Suomessa tuore kala tulee siten tuoreena ja hyvänä laittaa ruuaksi.

 Henkilökohtaisesti saadusta lohesta tai meritaimenesta (vaelluskaloista) on suomunäytteiden perusteella mahdollisuus saada tietoa myös kalan elämänhistoriasta.

Lähetimme suomunäytteet kolmesta erityisestä Tornionjoen lohesta tutkittavaksi RKTL:n oheistietoineen. Kalat oli tarkasti mitatut tarvittaviin tietoihin. Kalat olivat erikokoiset, eri aikoina saadut.

Honkasuvannosta, Jarhoisista Jukka Säntin 8.6.2009 saama kala oli tasan kymmenkiloinen.

Toisen kalan sai Juha Pyykkö 13.6. Pellon Lempeästä, Kirakan alta. Se painoi 5,1 kiloa.

Kolmannen kalan sai Reino Virtanen Pellon Lampsuvannosta 24.7.2009. Se olikin suurin ja saalistietojen perusteella toiseksi suurin, mitä koko kesänä joesta saatiin eli tarkasti 19,18 kiloa.

Punnituksen tehtiin kaikista kaloista samalla vaa`alla ja saman mittaajan toimesta.

Suomunäytemerkinnät

Tässä tiedot suomunäytteistä, jotka sain tutkimusmestari Kari Pulkkisen lähettämänä 21.lokakuuta,”tässä vähän historiikkia lähettämistäsi lohien suomuista”.
Kaloista saatiin myös suomunäytteiden perusteella samaisen laitoksen ( Oulun riistan- ja kalatutkimus) taholta Ville Vähän toimesta selvennystä tulostiedoista.

 

Suomunäytelohien tiedot: ja kuvat

8.6.2009 Honkasuvanto (J.Säntti) naaras 100 cm 10,0 kg ikä 3.2+G1+(kuoriutunut 2002. 3 jokivuotta + 2 merivuotta + kudulla 2007+1merivuosi+toinen kudulle nousu 2009)
_______________________________
Lohi, naaras 10,0 kg ja 100 cm. Kala oli syntyjään luonnonkudusta ja jokipoikasvuosia sillä oli kolme. Merelle vaellettuaan se oli lihottanut itseään kaksi vuotta ja palannut sen jälkeen jokeen kudulle. Kudun jälkeen, joko alkutalvesta tai vasta seuraava keväänä, se oli vaeltanut takaisin merelle. Oltuaan merellä syönnökselle vuoden, se oli jälleen aloittanut kutuvaelluksensa kohti kotikoskeaan. Jäädessään saaliiksi Pelossa, ikää lohella oli seitsemän vuotta.

 

13.6.2009 Kirakka (Juha Pyykkö) naaras 83 cm 5,1 kg ikä 4.2+(kuoriutunut 2003. 4 jokivuotta + 2 merivuotta)
_________________________________
Lohi, naaras 5,1 kg ja 83 cm. Kyseisen lohen ikä oli kuusi vuotta. Luonnonkudusta synnyttyään se oli ensin viettänyt neljä vuotta joessa jokipoikasena ja sen jälkeen vaeltanut merelle syönnökselle. Merivaelluksella se oli viettänyt kaksi vuotta, jonka aikana se oli 200-kertaistanut painonsa. Kalastuskaudella 2009 Tornionjoen yleisin saalis oli juuri tällainen kahden merivuoden 5-7 kilon painoinen jalkaluokan lohi.

24.7.2009 Lampsuvanto (Reino Virtanen) uros 124 cm 19,18 kg ikä 3.3+(kuoriutunut 2003. 3 jokivuotta + 3 merivuotta)
_____________________________
Lohi, koiras19,2 kg ja 124 cm. Kyseinen kala on tyypillinen nopeakasvuinen suurlohi. Se saavuttanut kunnioitettavan kokonsa kuudessa vuodessa. Näistä vuosista se on viettänyt kolme vuotta joessa jokipoikasena ja toiset kolme vuotta meressä syönnöksellä. Ensimmäisen merivuoden jälkeen lohi saavuttaa yleensä noin kahden kilon painon, joten kyseisen yksilön on täytynyt kahtena viimeisenä merivuotenaan lisätä painoa yli kahdeksan kiloa vuodessa. Lähes kaikki suurlohet ovat koiraita, naaraiden maksimi koko on yleensä noin 18 kg.

Tuo Jukka Säntin saama kympin naaraslohi oli uusintakutija. Se oli kutenut ensimmäisen kerran kahden merivuoden jälkeen, jonka jälkeen palannut merelle ja oli siis nyt tulossa toista kertaa kudulle. Virtanen Reinon saama koiraslohi oli saavuttanut 19,2 kg:n painon kolmessa merivuodessa, mitä voi pitää nopeakasvuisena. Teuvo Lehtolan tänä vuonna Lappeasta saama 20,8 kg painanut lohi oli muuten myös meri-iältään kolme vuotta, kertoi Ville.

 
Saajien kertomus:

Jukalle saamansa kala oli kesän ensimmäinen lohikala. Aikaisempina kesinä ensimmäinen lohikala on ollut taimen. Lohen hän sai tutulta paikalta Honkasuvannosta. Kyseisen suvannon hän taitaa pyytää vedellä kuin vedellä. Kuvan vaappu oli saamapeli. Kala ei ollut ainokainen viimekesältä.

Juha taas kertoi seuraavaa: Meidän piti lähteä Kojamon kiusaus kilpailun jälkeen Lainiolle lohta pyytämään, koska kilpailuissa saatiin isoja lohia. Soutelin sitä Kirakan alustaa kilpailuissa monella konstilla. Jäi sitten pyytämään lohta Pelloon. Juha sanoi lohensa olleen ensimmäinen omatekoisella vaapulla.

Suora lainaus Juhan postista:

”Mielestäni viimeisin vaappusarja epäonnistui, koska laitoin vasiten nokkalenkin mahdollisimman alas ja painon ylös., Tarkoitus oli että saisin vaaput ’muljahtelemaan’. Jokirannassa kun koeuittelin niitä, ne ei mielestäni uinut hyvin. Ne jotenkin jumittuivat ja sitten taas uivat hyvin. Reijo sanoi heti että koitapa kuitenkin noita, että näyttää hyvältä.

Kun millään muullakaan vaapulla ei tullut kalaa niin kokeilin sitten niitä. Elikkä taas moottorilla ylös ja vaaput vetoon. En kerinnyt kuin soutaa vaappuja edes tiukalle, niin samantien siinä jumittajassa oli lohi kiinni. Kelailin tyhjät vavat ylös ja laskettelin lohen kanssa Kirakan viimeiset aallot ja suvannossa sitten sain koukattua kalan veneeseen. 5.1 kiloa oli kalalla painoa. Vaappuna oli verenpunainen ja mustaselkäinen ’jumittaja’&ldots;tulipahan nimi annettua. Seuraavana päivänä oli muuten samassa vaapussa uudelleen kala kiinni, mutta se irtosi.

Tuo lohensoutu sopii jotenkin minulle hyvin. Joella on aikaa pohdiskella maailman menoa ja testailla samalla uusia vaappuja joita on talven varrella tullut tehtyä&ldots; ja tietenkin toivoa että vapa niiaisi oikein kunnolla.

Reinolle lohi ei ollut ensimmäinen menneelle kesälle, ei edes ainoa suuri lohi. Mies harmitteli vain sitä, että kaksikymmentä kiloa jäi rikkomatta. Kala oli näyttäytynyt suvannossa usealle kalastajalle jo pitempään. Kala oli kyljen ja vatsapuolen väriltä hieman tummunut, joten se oli noussut jokeen jo alkukesästä. Silloin saatuna se olisi hyvinkin voinut olla yli kaksikymmentä kiloa.

Suomunäytteistä saadut tiedot antavat tietoa tutkijoille ja kalan saajille lisää mielihyvää onnistuneesta kalan narrauksesta.

Reijo Kallunki

Paluu

sivun alkuun