Muuras-vaaput!!!!!!

TORNIONJOEN VAAPPUMESTAREITA:(Reijo Kallunki)


MUURAS-vaapuntekijä Ville Seilola

Muurastuotetta on synnytelty jo kymmenen vuotta Pellon Turtolan kylässä. Samaisen kylän kirkonkirjoista löytyy pitkäaikaisen poliitikon ja entisen eduskunnan puheenjohtajan, Paavo Lipposen syntyhistoria. Toivottavasti tämä Muuras-pulikka yltää yhtä merkittävään historiaan kuin aikoinaan kylään syntynyt poikalapsi. Meriittejä vaapulle jo löytyy mm. menneeltä kesältä (2007). Tornio-Muonionjoen saalistilastojen suurin lohi saatiin Muuras-vaapulla.

Vaapun synnyttäjä on Seilolan Ville. Miehellä on ikää 31 vuotta ja perheeseen kuuluu vaimo Henna ja toisella vuodella oleva reipas kalamiehen alku Juhani. Koti sijaitsee siis Turtolan kylässä aivan Tornionjoen varressa. Omakotitalon huoneista yltää helposti katsomaan suurelle virralle ja sinne nuoruudesta asti ovat miehen kesäiset harrastukset suuntautuneet, kuinkas muuten.

Pihaan tullessa vieras huomaa isännän harrastavan vakavasti myös metsästystä. Häkeissään tulijaa tervehtii ”Norjan harmaa, Jämtti ja Venäjän ajokoira”. Sisään tupaan käydessä vierasta tulee tervehtimään seurankipeä 12-vuotias, valkea mustatäpläinen saksanseisoja.

Vaappumestarin kuulustelu alkoi perinteisillä kysymyksillä.

Koska aloitit vaapunteon?

”Vaapunteon aloitin 90-luvun puolessavälissä, taisin vaan kattoa jotakin vaappua ja mietin, että tommosen kait osais tehdä itteki”. ( Ville oli noihin aikoihin muistaakseni Ottivälineellä tutustumassa työelämään, olisiko juuri tekeleistäni saanut moisen ovalluksen , kirjoittajan huomautus).

Mitä ja missä nykyään kalastat?

"Kalastan nykyään vain lohta, ehkä sivutuotteena tulee meritaimenta keväällä ja lähinnä Tornionjoella”.
Mitä muuta harrastat?
”Tietenkin mettästystä kalastuksen ohessa ja kun on noita mettästyskoiriakin”.

Miten päädyit tuohon viimeisimpään malliin, paljastatko ehkä ammattisalaisuuksia?

”Mallia on muutettu moneen kertaan vaikka vanhoillakin on lohia saatu. Tykkään näistä uusista malleistani, koska samaan vaappuun saa virittämällä melkeen minkälaisen uinnin vain, tirrasta ( tiheäliikkeinen, muista termi) suureen hakuun. Nyt on semmoinen tarkoitus, että perustan koko malliston Suppoon. Tulen tekemään sitä 62 millisenä, sekä hoikkana ja paksuna mallina ja pienempänä 50 millisenä, mutta vain hoikkana mallina. Niin sanottua Mottipäätäkin teen vielä 62 millisenä. Koko ajan tehdään kehitystyötä ja uusia ideoita olis jo ensi kesäksi”.

Kuinka paljon teet vaappuja ja elääkö sillä?
”Vaappuja valmistuu vielä aika vähän mutta ensi kesäksi yritän nostaa tuotantoa.. Muita töitä tehään aina kun niitä on tarjolla.”

Mitä kautta markkinoit tuotettasi?
”Olen myynyt vaappuni lähinnä netin välityksellä muutamilla kalastusaiheisilla sivuilla. Ensi kesänä olis tarkotus saada myyntiin muuallekin”.

Ikuisuuskysymys, mikä sen on vaapussa tärkeintä, liike vai väri vai ehkä paikka?
” Mielestäni liike on ehdottomasti tärkein. Käytän tekemissäni vaapuissa aika paljon hakua ja se on toiminut Tornionjoella hyvin. Väri tulee sitten. Tykkään itse uittaa aika paljon kuparin- ja ruskean sävyjä ja ne ovat toimineet koko kesän. Käytän vaapuissani ihan perinteisiä ja hyviksi koettuja lohivärejä, mitä nyt etelään tulee tehtyä muutamia kummajaisia tilauksesta. Pyytäessä täytyy jo tietää, missä kala on, eihän niitä tyhjästä paikasta saa”.

Alkukesän värejä

Loppukesän värejä

Mikä on ennätyksesi?
16,5 kilon lohi Tornionjoesta.

Mitä odotat tulevaisuudelta?
” Haluan jatkaa vaapun tekoa ja yritetään pitää lohi joessa”.
Näiden kahvipöytäkeskustelujen jälkeen käytiin verstaan puolelle ja siellä alkoi varsinainen tarkempi tutkistelu aiheesta. Kuinka ollakaan seuraan liittyi Virtasen Reino, Muuras-vaapun ”testikuski” ja kesän ennätyskalan saaja , harras Tornionjoen soutaja Pellosta.

Haku ja miten se saadaan
Ville veteli vaappua altaassa ja todettiin sen hakevan varsin runsaasti. Täytynee tässä vaiheessa tarkentaa termiä ”laaja liike ja haku”. Laaja liike tarkoittaa, että vaappu tekee laajaa liikettä sivuttaissuunnassa, mutta laajaliikkeinen hakeva vaappu lisäksi kääntelee kylkeä reippaammin ja näyttelee vaapun kyljen värit paremmin alapuolelta katsovalle, siis kalalle.

Ville on jo mestarismies alallaan ja saattoi kertoa harrastelijoillekin seuraavia vihjeitä vaapunteosta.
Vaaput on valmistettu balsasta sorvatuista aihioista. Erittäin kevyestä puusta tehty pulikka saadaan pelittämään juuri sopivalla tavalla kun se painotetaan oikein. Painotus tulee etupäähän ns. turpalevyn uran pohjaan. Se on 3 gramman lyijyhauli puristettuna littanaksi. Painolla saadaan ”vaapuntaitto”, siis vaapun liike taittumaan pituussuunnassa aivan vaapun etupäästä. Runkolankakin on syvällä aihion sisällä ja vedessä pulikkaan saadaan tasapainon suhteen sopiva ”kiikun kaakun” tasapaino jolla haku saadaan aikaan.

Muuten, tämä etupäästä taittavan vaapun liike on ikivanha lohestajien teoria hyvästä lohivaapusta.

Liikkeen ja värin merkitys
Heti alkuun täytyy todeta, että tapasin pari ”myytin murtajaa”. Ville kertoi, että Tornionjoella saa olla koko kesän laajaliikkeinen vaappu, toisin kuin mitä on uskottu. Vahvistuksena asialle kertoi heinäkuulla vetäneensä 7 vavalla ja 6:ssa olleen ”tirraajan” ja vain yhdessä suurihakuisen. Juuri tähän suurihakuiseen 6,5 kiloinen tarttui ja Reinolla oli samankaltaisia kokemuksia.

Ville kertoi myös, että hänen värinsä ovat periaatteessa samoja perinteisiä, perusvärejä, mitä täällä on vedetty. Samat värit sopivat koko kesän hänen kokemuksensa mukaan.

Kysymykseeni, että eikö keväällä tumman veden aikaan kannattaisi käyttää, ambulansseja, papukaijoja, tai jotain muita ärsyttäviä värejä. Ville kertoi, että olen niitä alkukesästä kokeillut, mutta viime vuosina on jokeen noussut niin vähän lohta, että uskon puutteessa olen aina palannut perinteisiin luottoväreihin. Tosin hän lisäsi siihen, että etelässä ovat niillä väreillä saaneet hyvinkin.

Veden korkeuden vaikutus soututapaan

Viime vuosina joen veden korkeus on vaihdellut kesän kuluessa poikkeuksellisesti. Vähällä vedellä, kun kala ei juuri liiku, niin on vain soudettava kaikkien karienkin yli ja tarjottava siinä virran viereen tultua se vaappu lohelle tavallaan shokkina. Siinä virran vieressä, hapekkaassa vedessä kala oleilee ja vieheen tultua sivulta yllättäen sen eteen, se saattaa johonkin kummajaiseenkin ottaa.

 Villen ja Reinon perustelemassa säikäytysteoriassa saattaa olla hyvinkin perää.

Niin, heinäkuun lopulla täällä kuvitellaan, että kala juroo montuissa ja eikä sitä ”hevilläkään” saada tarttumaan. Reino vakuutti että kyllä nappaa jos vain aikaiseen aamulla soutaa sen luokse.

Keväällä veden ollessa korkealla soututekniikka on aivan toinen. Isolla vedellä vaappu soudetaan kalan eteen ylhäältä päin ja mitä laajaliikkeisempi sen liike on, niin sen suurempi mahdollisuus on kalan havaita se. Lohi, nousukaskaan ei nappaa vieheeseen , ellei se tule aivan sen nokan eteen. Tiedän sen itsekin vanhastaan ja sama käsitys oli Villellä ja Reinollakin. Perinteiset tummat värit sopivat Villen mielestä silloinkin. Mitkä tummat värit?

 No, perinteisen kommarin eri variaatiot, sekä puna-vatsaiset ja kultakylkiset, mutta yleensä tummaselkäisinä. Niin ja olen laittanut kylkiin uusiin väreihin pilkkuja ja ne ovat toimineet hyvin. Kommarivärin vastapainona Reino painotti omaa kapitalistia, oliko juuri se jolla sai ennätyskalansa.

Vaapun vuolemisella on pitkät perinteet Suomessa. Puukon, perinteisen työvälineen käyttö ei ole unohtumassa. Toivottavasti lohi saadaan entisten vuosien malliin nousemaan jokeen, että uusilla käsityön taitajilla on motivaatiota kehitellä taitoja ja tietoja.
Reijo Kallunki

 

 

Reijon juttua

Paluu

sivun alkuun