|
|
Paluu |
|
|
|
PALUU PULSUJOELLE
Elämässä
kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Elämän
kokemukseni perusteella voin sanoa, että suunnitelmista
huolimatta kohtalo kuljettaa meitä kohti tuntematonta. Minulla
ja Kankaallakaan ei ollut tarkoitusta palata heti jo seuraavana
kesänä takaisin Ruotsin Lapin Pulsujoelle. Suunnittelimme
matkaa kauemmaksi Lainiojoen latvoille - suurharjusten
kasvumaille. Tarkoitus oli lentää Kiirunasta
Råstojärvelle ja sieltä laskea kanootilla
Råstojoen kautta Lainiolle, mutta tuon reissun toteutus jäi
hamaan tulevaisuuteen.
Mersuni oli
vanhentunut vuodella, kun sen keula kääntyi jälleen
kohti Pajalaa. Kanootti auton katolla ja muu auto täynnä
kahden miehen kalastustarvikkeita ajelimme rajan yli. |
|
|
|
 |
|
Nykyaikaiseen
tapaan olimme hankkineet kalastusluvat netin kautta.
Pääsimme lähtemään melko
myöhään torstai-iltana, joten olisimme perillä
Pulsujärvellä yömyöhällä.
Katsoimme
viisaimmaksi hakea yösijaa Övre Sopperossa sijaitsevasta
Herran hotellista ja jatkaa sieltä matkaa pirteinä aamulla
kohti määränpäätämme. Hotelli on
kyllä käymisen arvoinen paikka. Lestadiolaisuus ei vain
hengi paikan ilmapiiristä, vaan se suorastaan pureutuu luihin ja
ytimiin. Jokaisessa huoneessa näytti olevan jokin uskonnollinen
teema kerrottavanaan. Kaikesta huolimatta nukuimme yön
huoneessamme hyvin ja asiakkaiden kohtelu hotelissa oli
suorastaan taivaallista. |
|
|
|
|
Kanootti vesille
Harmaan
aamun valjettua jatkoimme matkaa. Tunsin jälleen saman
sykähdyksen rinnassa, kun käännyimme Kuormakka-
tuntureiden juurelta hiekkatielle, joka johtaa kohti
Pulsujärveä. Lainiojoen sillalla ei vielä aamulla
ollut lohestajia kävelemässä edestakaisin vapojensa
kanssa. Matkassamme ollut pyöräni sai taas
jäädä tien syrjään piiloon odottamaan
noutajaansa. Kohta olimme Taavajoen sillalla. Mersu jätettiin
parkkiin tutulle paikalle. Taivas oli ollut synkkä ja pilvet
olivat lupailleet rankkaa vesisadetta jo pitkään. Jatkuvaa
tihkusadetta emme enää pitäneet minään.
Katselimme Taavajokea ja totesimme, että vesi oli ainakin 20 -
30 cm korkeammalla kuin viime vuonna. Sitten taivas suorastaan
musteni - myrsky alkoi, vettä tuli taivaan täydeltä.
Kaiken kukkuraksi Kuormakka tuntureiden suunnalta pilvistä
ilmestyi - jos nyt ei suorastaan tornado - kuitenkin mahtava trombi.
Myrsky oli ilmeisesti sama, joka katkaisi sähköt
Kilpisjärven alueella.
Kaikesta
huolimatta laitoimme kanootin vesille ja aloitimme matkan Taavajokea
pitkin Pulsujärvelle. Joki oli tulvassa ja virta suorastaan
lennätti meitä kohti järveä. Huomasimme, että
meitä ennen matkalla oli ollut huono-onnisempi seurue. Poimimme
joen pohjasta vankan Vaeltaja 10-vavan ja siihen kuuluneen
merikalastuskelpoisen kelan. Tosin mekin luovutimme
eräässä koskessa virralle toisen haaveistamme.
|
|
|
|
|
|
|
Pulsujärvellä
Pulsujärvelle
päästyämme päätimme käydä
saaressa, jossa viime kesänä olimme yöpyneet.
Toiveissa oli, että Kangas löytäisi saaresta sinne
viime kerralla unohtamansa kuksan. Laitoimme vavat tanaan, uistimet
veteen ja suuntasimme keulan kohti
määränpäätä. Minulla oli siiman
päässä isohko, hyvin leijaava, kuparin värinen
Smeds-uistin. Ei ennätetty uistatella kuin muutama
kymmenen metriä, kun vapa jo notkui ja tärisi. Tiesin heti,
että haukihan se siellä. Väsytin hauen ja ohjasin sen
kanootin viereen. Harvoin päästän 3 - 4 kg:n
haukea takaisin järveen arvokaloilla
mässäilemään. Annoin nyt kuitenkin armon
käydä uistattelussa. |
|
 |
|
|
Olin
ottanut ennen matkalle lähtöä hieman selvää
Pulsujärvestä. Järvestä oli turha toivoa
saaliiksi rautua, mutta isoja taimenia järvessä kyllä
on ja niitä koetimme saada kanootin pohjalle
sätkimään. Saari läheni ja olimme saaneet Kankaan
kanssa saaliiksi jo useita noin neljän kilon haukia. Viimein
saaren karikon läheltä sain taimenen. Taimen oli
valitettavasti pieni, vain vähän yli yhden kilon. Ihailin
vielä taimenen kirkkaita värejä, kun Kangas huudahti,
että nyt oli tosi iso kala kiinni. Katsoin kaverin vapaa, joka
oli luokilla - kalastajan ilme oli paljon kertova. Kangas
väsytteli saalistaan noin parikymmentä minuuttia. Jo tuli
kala kanootin viereen. Haavimme näytti kovin pieneltä
toistametrisen hauen vieressä. Jollain ihmeen konstilla sain
hauen kanoottiin ja ohjasimme kanootin vieressä olevan saaren
rantaan. Kirveen hamaraa hyväksikäyttäen taltutin
hauen ja menimme saareen tutkimaan tarkemmin saalistamme. Totesimme
Kankaan pojan siirtyneen kymppikerhoon ja kirkkaasti. Kangas
löysi saaresta viime kerran leiripaikkamme. Kaverin palatessa
huomasin jo kaukaa naaman iloisesta ilmeestä, että kuksa
oli löytynyt.
|
|
Kalakentällä
Löysimme
Pulsujärven rannalta vanhan kalakentän. Päätimme
yöpyä tällä tasaisella hiekkakentällä.
Kannoimme tavarat rannalle ja tutkimme leiripaikkaamme. Kaikesta
näki, että kenttää oli käytetty
kalastustukikohtana vähintään vuosisatoja. Kentän
edustan ranta-alueet olivat kuin tehtyjä siian kutupaikoiksi.
Tästä on syksyllä hyvä pyytää siikaa.
Sivusaaliina oli tullut valtaisat määrät haukea.
Haukien leukaluita oli kentän hiekkaan hautautuneena kaikkialla.
Pystytimme leirin ja Kangas fileoi taimenen ja laittoi fileet
suolaan. Aamulla söisimme leivän päällä
graavisuolattua taimenta. Illan tullen paransimme maailmaa
leirinuotion loisteessa ja ihailimme erämaajärven rauhaa.
Täällä sielu lepää jos missään.
Pulsujoelle
Aamulla
jatkoimme matkaa Pulsujoelle. Päätä hieman särki,
mutta särky lähti sillä, millä se oli tullutkin.
Matkantekoa säesti aivan hirvittävät sadekuurot.
Välillä ei tiennyt itkeäkö vai nauraa? Ei
käynyt mielessäkään pysähtyä
kalastamaan, vaan meloimme määrätietoisesti kohti
Råpe - jokisuun tienoota. Siellä alkaisimme sitten
kalastaa tosissamme - nyt oli mukana perhovavatkin. Saavuimme ilman
sen suurempia kommelluksia Råpejoelle. Vedimme kanootin rantaan
ja lähdimme nousemaan Råpejokivartta ylävirtaan. Joki
oli aivan mahdottomassa tulvassa. Huomasimme heti ettei
kalastamisesta tullut mitään. Joki, joka viime vuonna oli
ollut meidän taimenparatiisi, oli nyt kalantulon puolesta
hiljainen. No nyt oli aikaa ihailla muuta luontoa. Jokea
ympäröivillä soilla oli hillaa. Mansikan kokoisia,
aivan upean oranssin värisiä herkkupaloja.
Palasimme
kanootille ja nyt keskittyisimme kalastamaan Pulsujokea. Laskimme
jokea hieman alavirtaan. Tulimme tutulle nivalle. Pulsujokikin oli
tulvassa, mutta huomasimme, että harjus söi hyvin aivan
rantaviivassa, rantakasvillisuuden suojassa. Kokosimme perhovapamme
ja kahlasimme jokeen. Sidoin perukesiiman päähän Red
Tag - perusperhon. Annoin siiman mennä virran mukana alavirtaan
aivan rantaviivaa hipoen. Nyt perho oli aivan pensaan alla, paikassa,
jossa olin nähnyt mojovan pintakäynnin. Pyörre
kävi kohdassa, jossa perhon piti olla. Hetken epätietoisuus,
joka hälveni siiman kiristyessä ja vavan taipuessa. Kiinni
oli eikä aivan pieni kala ollutkaan. Väsyttelin aikani
harjusta ja sain sen uitettua haaviini. Harri oli karvan verran alle puolimetriä.
Markokin
näytti saavan saalista. Harri oli kaikesta huolimatta
hyvällä syönnillä. Saimme useita harreja samoilta
jalansijoilta. Silloin se tapahtui. Joen toisella puolella aivan
rantaviivassa, kävi pinnassa harjus, jollaista en ollut aiemmin
nähnyt. Nyt ymmärsin miksi viime vuonna siimat tahtoivat
napsahdella poikki tällä nivalla. Tämä harjus oli
vähintään sitä kokoluokkaa mitä Savikon Ari
pyytää Rommaenolta. Nousin kiireesti pois joesta. Juoksin
kanootille ja ylitin joen melomalla. Hiivin suurharjuksen
syöntipaikan yläpuolelle. Menin jokeen ja annoin siiman
lipua alavirtaan. Laitoin jo silmät kiinni ja odotin kalan
iskua. Mitään ei kuulunut - vaihdoin perhoa. Nyt siiman
päässä oli Zulu, mutta tuloksetta. Harjuksen
syönti oli tältä erää päättynyt.
Kotimatkalle
Nälkä
alkoi vaivata kalastajia ja päätimme ryhtyä leirin
pystytykseen ja ruuan laittoon. Nuotiolla tarjottiin ruodottomaksi
fileoitua harjusta paistettuna voissa. Kuten Kangas totesi - ei
tänne kärsimään olla tultu - reisussa
pitää syödä hyvin ja pitää jano
loitolla - kohtuuden rajoissa tietenkin. Kotimatka kutsui jo
armottomasti. Nyt oli edessä jälleen
hyvästijättö erämaalle tämän vuoden
osalta. Ehkä ensi vuonna pääsemme sinne mistä
olemme aina haaveilleet – Lainion latvoille suurharjusten
kuohuville koskille.
Jarmo Huhtala |
|
|
Paluu |
|
