|
Maa- ja
metsätalousministeriössä valmisteilla oleva
Tornionjoen rajajokisopimus ja siihen olennaisena osana kuuluva
kalastussääntö on ollut jokivarren asukkaiden kovan
kritiikin kohteena. Uudistus on tullut ajankohtaiseksi monesta
syystä. Nykyinen säädöstilanne on Euroopan
ihmisoikeussopimuksen ja perustuslakimme vastainen, koska
päätöksistä ei ole valitusoikeutta. Tilanne on
jatkunut jo monta vuotta. Oikeusvaltion tulisi aina kiireellisesti
korjata tällainen asiain tila.
Kalastuskysymyksissä
suurin ongelma on ollut merialueen hallitsematon kalastus erityisesti
naapurimaamme puolelta. Suomi on porrastanut lohenkalastuksen
aloittamista rannikkoalueillaan monien vuosien ajan tavoitteena
luonnonlohikantojen elvyttäminen. Tutkimustietoon pohjautuen on
onnistuttu näin elvyttämään
merkittävästi mm. Tornionjoen luonnonlohikantaa.
Tornionjoen suualueen kalastus ei nyt voimassa olevien
säädösten ja Ruotsin puolen valvontatilanteen johdosta
ole hyväksyttävässä tilassa luonnonlohikantojen
elvyttämistavoitetta ajatellen.
Suomen tavoitteena on
kalastussääntöä koskevissa neuvotteluissa ollut
aikaansaada tilanne, joka parantaisi luonnonlohen
pääsyä kutujoelle. Neuvotteluissa on Ruotsin ja Suomen
tavoitteiden yhteensovittamisessa saavutettu kompromissi
rajajokisopimukseksi, joka selvästi merkitsee luonnonlohen
kannalta huomattavaa parannusta nykytilanteeseen verrattuna.
Torniojoen lohen nousun
turvaaminen ja siten joen ja koko merialueen luonnonlohikannan
vahvistaminen on maa- ja metsätalousministeriön ja varmasti
jokaisen jokivarren asukkaan ensisijainen tavoite. Tämä
tavoite toteutuu vain ja ainoastaan, jos merikalastuksella ei
vaaranneta luonnonlohikantaa. Uuden esityksen tärkein
sisältö onkin siinä, että luonnonlohen
kalastaminen on kielletty kiinteillä pyydyksillä ja
verkoilla heinäkuun 3. päivään asti.
Rajajokisopimuksesta
käytyjen neuvottelujen keskeisin saavutus oli, että Suomi
ja Ruotsi yhdessä hallitsevat jokisuun merialuetta.
Tähän Ruotsi suostui vasta kovan väännön
jälkeen. Näin Ruotsi sitoutettiin luonnonlohen
pyyntikieltoon. Samoin Ruotsi sitoutettiin luomaan tehokkaat
valvontamenetelmät ja rangaistusmääräykset
sopimuksen rikkojille. Merialueella kalastettaessa, siis muuta kalaa
kuin luonnon lohta rajoitusaikana, luonnon lohi on
pystyttävä palauttamaan vahingoittumattomana takaisin
veteen.
Kun jokialueellakin lohen
verkkokalastus on kielletty heinäkuun alkuun, niin lohen
kutunousu on turvattu. Vavalla ja uistimella pyytäminen ei
vaaranna nousua, sillä niillä pyytämisessä on
kyse kappaleista, kun taas rysillä ja verkoilla kalastaessa
puhutaan sellaisista määristä, joilla on nousun
kannalta merkitystä.
On totta, että
kalastussäännön valvonta ei ole helppoa.
Lähtökohta on kuitenkin, että
sääntöjä noudatetaan. Jos olisimme voineet yksin
kirjoittaa sopimuksen määräykset, niin
tulkintakysymykset olisivat paljon selvemmät. Lähdemme
ministeriössä siitä, että valvontaan ohjataan
resursseja niin, että säädösten noudattamisesta
voidaan olla varmoja. Ruotsin vaatimuksesta jokialueen kalastuksen
sääntelyn pohjana on nykyinen sopimus. Tämän
takia emme voineet muuttaa esimerkiksi matkailuyrittäjien
vaatimaa päivien vaihtoa maanantain ja keskiviikon
välisestä rahoitusajasta.
Rajajokisopimus on viiden
vuoden valmistelun ja neuvottelun tulos. Valmistelun aikana alueen
osapuolia kuultiin laajasti, mutta viime vaiheen ratkaisut jouduttiin
tekemään Ruotsin neuvottelijoiden kanssa - ilman, että
kaikkia suomalaisten edustajien esittämiä yksityiskohtia
saatiin sopimukseen sisään. Tästä osittain johtuu
koettu pettymys jokivarren edustajien kuulemismahdollisuuksissa
neuvottelujen loppuvaiheessa.
Nyt alkuvuodesta olemme
saaneet lausunnot vielä kaikilta jokivarren osapuolilta ja
huolellisesti lukeneet ne läpi. Koska emme voi muuttaa Ruotsin
kanssa neuvoteltua sopimusta enää tässä
vaiheessa, lausunnoissa esitetyt huolet on pyritty korjaamaan
lakiesityksen perusteluissa. Olemme myös keskustelleet
näistä huolista Ruotsin viranomaisten kanssa.
Lisäksi
säännöksiä on mahdollista tarkentaa
myöhemmässä vaiheessa paikallisesti sopien. Suomen
puolelta TE-keskus ja Ruotsin puolelta Fiskerverket voivat
keskenään sopia tiukennuksia tai lievennyksiä
kalastussääntöön. Ei ole tarkoituksenmukaista,
että kaikista asioista sovitaan keskushallinnossa
Helsingissä vaan alueiden on otettava itse myös
kokonaisuudesta vastuuta ja neuvoteltava ruotsalaisen osapuolen
kanssa. Rajajokisopimus antaa tälle hyvän raamin.
Valvonnan resurssit ja
toimeenpano ovat herättäneet myös kysymyksiä.
Kalastusaika on vain osan vuotta ja voimavaroja kohdentamalla ja
jonkin verran lisäämällä voidaan varmasti uudet
valvontavaatimukset hoitaa. Tulemme tekemään selkeät
ohjeistukset myös kalastajille ja valvojille siten , että
lain tarkoitus ja henki tulevat niissä esiin
pykäläkohtaisten tulkintaongelmien välttämiseksi.
Lakiesitys on monilta
osiltaan kompromissi. Eduskunta voi käsittelyssään
joko hyväksyä tai hylätä sen. Ruotsin kanssa
takana on viisi vuotta neuvotteluja ja muutosten saaminen ei
enää ole mahdollista. Hylkääminen merkitsisi
mahdollisesti nykyisenkin kalastussäännön raukeamista
ja sen myötä täysi ennakoimatonta tilannetta
kalastuksen suhteen. Suunniteltu valvonnan tiukkeneminen suualueella
ei toteutuisi. Siksi jokivarren asukkaidenkin tulisi nähdä
kokonaisuus, jonka esitys merialueen valvontoineen ja
kalaväylän turvaamisen kanssa muodostaa.
Jos sopimukseton tila syntyy,
esimerkiksi uistelu tulisi mahdottomaksi joessa, koska
järjestelmää valtakunnan rajan ylittämiseksi ei
silloin olisi olemassa. Tästä kärsisi erityisesti kalastusmatkailu.
Ministeriö on sitoutunut
toimimaan niin, että luonnonlohikannan vahvistuminen voidaan
turvata. Olen valmis tarkastelemaan jokialueen asukkaiden oikeuksia
kalastaa ja hyötyä lisääntyvästä
kalakannasta sitten kun lohikanta näillä toimenpiteillä
vahvistuu Torniojoessa. Kannan vahvistumisella on erityinen merkitys
alueen matkailun houkuttavuudelle. Olen myös valmis
edesauttamaan myöhemmin mahdollisesti tarkennettavien
säännöksien sopimista Ruotsin kanssa, mutta nyt on
tärkeää, että sopimus saataisiin eteenpäin
tällaisena kokonaisuutena. Jos näin ei tehdä ja
yhteissopimus Ruotsin kanssa raukeaa, on kysyttävä kuka
kantaa vastuun niistä kielteisistä seurauksista mm luonnon
lohikannalle, joita hylkäyksen seurauksena syntyy.
Juha Korkeaoja
Maa- ja metsätalousministeri |
