Simo Pöyhtärin juttua Väylältä ja Väylästä!

tornionjoki.fi

Näytetään viestit 10 - 20 uusimmasta vanhimpaan.

Uudemmat viestit | Aiemmat viestit

Päivämäärä: 06.11.2013 18:54
Otsikko: Jahtikausi on ohi
Viesti:
Kala-asioista voisin kirjoittaa, mutta tyydyn toteamaan, että siika verkot ovat olleet jään alla reilun kaksi viikkoa ja kohta päästään myös muikun pyyntiin.

Verkoilla käynnin ohessa olen myös kulkenut metsällä hirvestystä samalla opetellen. Lasse on vallan intoutunut hirviin ja tulostakin on saatu. Lassella ja Remulla oli vajaa kaksi viikkoa sitten kolmen tunnin haukussa vaadin tuplavasikoilla. Meidän suositus mahdollistaa tuplavasikoista toisen ampumisen ja kaverin seurueelle sitten toisen vasikoista ammuin neljänteen seisontahaukkuun. Tämän jälkeen Lasse innostui hirvistä entistä enemmän ja sitkeys on noussut moninkertaisesti alkusyksyyn verrattuna. Lähellä oli ettei päästy vielä aikuistakin ampumaan, mutta se jäi tuleville syksyille. Tänään kävin viimeisen metsäreissun ja nostin aseen naulaan ja laitoin vaatteet pesuun. Lumi hankaloittaa henkilöautolla ajamista vaikka mies ja koira siitä vielä selviäisivätkin.

Seuraavaksi alkaa muikkusesonki ja siinä ohessa vielä vähän siikaa yritetään. Sitten vielä loppuvuoden iltakuntoiluna polttopuiden teko ja pääsenkin nauttimaan puhtaista raaka-aineista valmistetuista aterioista ja leivinuunin lämmöstä.

Kuten varmaan edellisestä huomasitte, niin meillä on talvi ja lumitöitäkin on jo ehditty tekemään sekä moottorikelkka otettu kesäsäilytyksestä esille.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 15.10.2013 21:50
Otsikko: Talvea tekee
Viesti:
Tässä on oltu kohta kolme viikkoa työelämässä, mutta tämän viikon jälkeen alkaa loma. Tarkoitus olisi saada verkot jään alle ja jos se ei onnistu niin metsästelen. Lintuja meillä on niin vähän ettei niistä ole väliksi, mutta jos saisi vielä hirven kellistettyä toiselle porukalle Lassen haukusta. Eilen se olisi ollut mahdollista kun Lasse otti pienen ajon jälkeen seisontahaukkuun vasan ja vaatimen, mutta meillä on suositus jättää vasat ampumatta ja niinpä noudatin suositusta ja ensi vuonna on taas yksi ylivuotinen lisää.

Tänään ja toissapäivänä olen ollut metsällä kahden pystykorvan kanssa. Mukana on ollut Lassen veli Remu. Moni sanoo että kahdella pystykorvalla hommasta ei tule mitään, mutta nämä veljekset ovat toista maata. Molemmilla on itsenäinen haku ja jos toinen alkaa jotain haukkumaan niin velipoika on sutena paikalla varmistamassa tilanteen. Aikoinaan ennen tutkapantojen hankkimista meillä oli Ruotsin lintureissulla lähes kolmen tunnin hirvihaukku ja sitä yritin näinä kahtena päivänä mutta en onnistunut löytämään hirviä koirille. Minulla tämä hirviharrastus on vielä niin uusi ja suurin työ on oppia löytämään hirvien kulloisetkin asuma-alueet.

Talvea tässä odotellaan ja tänään mittari meni pysyvästi pakkaselle. Lunta voisi tulla muutama sentti, mutta yhtään enempää en tässä vaiheessa sitä kaipaa.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 23.09.2013 21:57
Otsikko: Lassen treffi-ilmoitus facebookista
Viesti:
ETSITÄÄN TYTTÖKOIRAA TOSITARKOITUKSELLA

Olen suomenpystykorvauros Lasse. Olen syntynyt 20.4.2005. Olen puhdasrotuinen ja rekisterinumeroni on FIN26632/05. Kerron myöhemmin lisää itsestäni.

Etsin tositarkoituksella tyttökoiraa tulevien pentujeni äidiksi. Toivoisin sinun olevan;
- riistaverinen
- mielellään suomenpystykorva ja puhdasrotuisuus olisi pentujemme etu
- kiltti luonne ei ole pahitteeksi

Sitten hieman enemmän tietoja itsestäni. Isäntäni lupasi aikoinaan ettei minun tarvitse käydä näyttelyissä pelleilemässä tai turhanpäiväisissä haukkukokeissa toisten arvosteltavina. Tämä lupaus on pitänyt ja olen senkin edestä saanut kulkea metsässä ja kesäisin kalassa. Lohensoudussa minun paikkani on veneen keulassa ja tiedän kyllä milloin lohi tarttuu kiinni ja sitä touhua mielelläni seuraan. Lopuksi vahdin saaliskalaa ettei kukaan muu sitä meiltä vie.

Sanovat minua riistaveriseksi ja kyllähän kaikki luonnon elävät minua ovat aina kiinnostaneet. Ensimmäisen kerran pääsin oikealle metsästysretkelle kun olin tasan 4 kuukauden ikäinen ja heti löysinkin haavakkoriekon jonka lopetin ja toimitin isännälle. Sittemmin riekot eivät ole enää kiinnostaneet kun ne eivät isäntää kiinnosta. Ensimmäiset maalinnut haukkuuni ammuttiin kun olin hilkun vajaan 5 kuukautta ja niitä on sitten vuosittain tullut haukuttua lukuisa määrä ja enimmäkseen isäntäni on niihin osunutkin. Pyynkin osaan haukkua puuhun, mutta kun isäntä ei niitä ammu niin otankin pyyn mielellään itse kiinni jos vain se onnistuu ja kyllä se lumen aikaan on monesti onnistunutkin.

Isältäni olen perinyt hirviverisyyden ja olikohan se toinen syksyni kun haukuinkin ison hirvisonnin. Sittemmin meni vuosia että otin kyllä hirvet ylös kun niihin törmäsin, mutta kun isäntää kiinnosti enemmän linnut niin haukuin mieluummin niitä. Kolme syksyä isäntä on pukeutunut punaisiin ja minäkin olen sitten hirviä alkanut enemmän yrittämään. Ensimmäisenä syksynä tein seisontahaukun vasavaatimelle, mutta eihän isäntäni osannut siihen oikein tulla. Syksyn päälle toivat kotiin suolistetun hirven jota pääsin tutkiskelemaan ja ymmärsin näiden olevan suositeltavaa haukuttavaa. Viime syksynä sitten otin hirven ylös jota isäntäni pääsi ampumaan ja hirvi lopetettiin minun ja velipoikani Remun yhteiseen seisontahaukkuun. Remun kanssa me on kyllä hirviä yhdessä ennenkin jahdattu ja kerran Ruotsissa kyllästyttyämme lintuja haukkumaan otimme ison hirven jota ajoimme ja haukuimme liki kolme tuntia. Ihme kyllä isäntämme eivät olleet lainkaan vihaisia vaikka eivät hirveä ampuneetkaan. Viime syksynä ensimmäisen minulle ammutun hirven jälkeen otin kyllä hirven ylös aina kun siihen törmäsin ja kaksi seisontahaukkua sainkin aikaiseksi, mutta isäntä mumisi jotain lupien loppumisesta.

Tänä syksynä löysin jahdin alussa kahteen otteeseen hirvet, mutta ne halusivat vain juosta kauas ja lujaa, vaikka yritin haukullani sen estää. Sitten menikin lähes kaksi viikkoa että minut vietiin hirvettömille alueille, mutta 17.9 löysin taas hirven, sellaisen nelipiikkisen punasarven, jota haukuin aluksi varovaisesti ettei lähde juoksemaan. Kun hirvi kesti haukkua niin tihensin sitä ja nostin ääneni korkeutta. Houkuttelin myös hirveä lähemmäksi isäntääni ja niin hän sen ampui. Sitten olen saanut herkutella hirvenpäällä ja muilla makupaloilla. Ajattelin kyllä haukkua niitä vielä tänä syksynä lisääkin lintujen ohessa.

Tappelunhaluinen en ole ja rähinät aloittaa yleensä toinen koira. Kyllähän minäkin joskus murisisin, mutta kun se on minulta kielletty. Samoin minulta on kielletty karkaaminen isännän läsnä ollessa, mutta se tarkoittaa että saan joskus jaloitella vaikka kaupan pihalla kun menen merkistä takaisin autoon. Tappeluista tulee mieleen yksi tappelu ketun kanssa joka oli ihan tosissaan. Kettu puri minua kaulapannasta ja väänsi metallisen nimilaattani mutkalle. Isännän tultua paikalle kettu tekeytyi kuolleeksi ja kun hän alkoi irroittaa sitä pannastani se lähti juoksemaan ja minä perässä. Sitten minut kutsuttiin pois ja se kettu säästi henkensä. Ketunkoloissakin olen vieraillut, mutta sekin on minulta nykyisin kielletty jonkin tautivaaran takia.

Tällainen kaikenhaukkuja minä siis olen ja haluaisin kovasti päästä opettamaan omaa poikaani metsästyksen saloihin. Halukkaiden tyttökoirien isännät ja emännät voivat ottaa yhteyttä minuun tai isäntääni Simo Pöyhtäriin.

Terveisin Lasse

PS. Tätä saa jakaa

Päivämäärä: 18.09.2013 12:07
Otsikko: fb:stä lainattua
Viesti:
En jaksa mitään kirjoittaa niinpä laitan eilisen fb-päivitykseni kaikkine kirjoitusvirheineen tänne.

"En tiedä miten tämän sanoiksi kuvaisi.
Helgejahtini alkoi 2.9 hyvinkin toiveikkaana ja alkuun Lasse kahdesti hirvet ilmaisi löytäneensä. Sitten lähes kaksi viikkoa ettei edes tuoretta jälkeä löytynyt. Viikonloppuna meinasi jo epätoivo alkaa valtaamaan ja päätin etten saa menettää metsästyksen iloa lihan himon vuoksi. Siispä sunnuntaina en käynyt kuin aamukutsunnalla ja Lassekin sai lepopäivän. Eilen aloitin sitten aivan uusien maiden kulkemisen mielenkiinnon säilyttämiseksi ja uuden oppimiseksi.
Tänäänkin heräsin 03.30 ja vääntäydyin hirvenkutsuntaa opettelemaan ja sadehan sieltä tuli ja kasteli miehen. Päätin muuttaa eilen tekemäni suunnitelman ja meneväni piip.piip.maahan jossa en ole ennen käynyt. Samalla päätin katsastaa kutsumapaikkoja tiestön ulkopuolelta jos joku ilta jaksaisi raahautua vähän kauemmaksi vaikka en vielä iltahuudolla ollut käynyt kertaakaan.
Ei merkkiäkään kiimareviireistä ja vain vanhoja paskoja kunnes löytyi hieman tuoreempaakin jätöstä joka ei ollut kostea aamun sateesta johtuen.
Lassen luulin etsivän lintua maan nokan kumpareelta kun sitä gepsistä seurasin ja sitten alkoi möreä ja harva haukku. Oletin sen olevan hirven ja matkaa vain 210 m. Rukoilin haukuin kestävän oli siellä sitten mitä tahansa ja lähsin tuulen alta hiipimään. Haukku kirkastui ja tiheni. Lasse teki kuten pentuna linnulle ja 10 - 15 minuutin haukun jälkeen tuli luokseni. Nyt Lasse näki hiipiväni ase kädessä ja meni takaisin haukulle joka olikin jo 80 m minusta. Silloin näin oksien takaa hirven hahmon ja kiikarilla varmistin että ei huolta vasoista kun sarvet näkyy. Sitten vain päätös että minkä puun taakse konttaan että pääsisin mahdollisesti ampumaan jos hirvi liikahtaa. Lasse hoiti tämän puolestani ja sijoittumisellaan houkutteli hirveä kohti minua ja yhtä akkiä olin tilanteessa että kun se tuon puun takaa tulee niin pakko on ampua tai se on tuulen alla.
Laukaus, hirvi seisahtui ja kääntyi, toinen laukaus ja hirvi meni maahan kippuroiden siinä ja yrittäen ylös. Sarvista piittaamatta ammuin takaa kolmannen laukauksen niskaan ja se oli siinä.
Silloin piip.piip.maan pohjois kärjestä kuului voimallisella äänellä "KIITOS TAIVAAN ISÄ" ja aloin soittelemaan joskos saisin mönkijän ja tein ilmoituksen myös yhteisluvan johtajalle. Mönkijää lähtivät tuomaan isäni ja vanhin poikani. Kyytiä odotellessa suolistin ensimmäistä kertaa yksin hirven ja kerkesinpä keittää syksyn ensimmäiset mettäkahvitkin. Kävin poimimassa ensimmäisen hylsyn ja mittasin ampumamatkaksi 15 m.
Suuri kiitos Roimaan Kallella joka tuli työpäivänsä päätteeksi auttamaan nylkemisessä ja raajomisessa ilman eri pyyntöä.
Niin tuo Helge vm. 2013 oli nelipiikkinen uros jolla oli kelominen kesken ja nahat roikkuivat silmillä. Nyt se roikkuu raajottuna odottaen lopullista pilkkomista, vacumointia ja pakastamista.
Elämä on joskus hyvinkin yllätyksellistä kuten tämä päivä osoitti."

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 25.08.2013 21:51
Otsikko: Jahtikautta odotellen
Viesti:
Meillä kesä jatkuu kuten muuallakin maassa. Yöpakkasia ei ole vielä ollut ja kylminkin yö oli puolisentoista astetta plussan puolella. Kaikki kasvaa tänä vuonna hyvin ja sen huomaa myös rikkaruohojen määrästä. Toinen pottumaa on täysin vesiheinän valtaama ja pääseekin ensi vuonna kesannolle ja erityistarkkailuun kasvuston kitkemiseksi. Mansikan sato oli ja meni, mutta vadelmaa tulee edelleen ja herukoita on vielä poimimatta.

Kämpällä on tullut käytyä, mutta joella en ole käynyt reiluun viikkoon enkä enää aio käydäkään vaikka vene on vielä rannassa. Metsässä on tullut käveltyä ja jokaisena luvallisena päivänä on Lassen kanssa käyty tekemässä reilu lenkki. Tekee molemmille hyvää hieman kuntoutua ennen syyskuun toista jolloin me aloitamme Helgejahtimme. Nimi tulee sarjakuvan hirven mukaan.

Vielä viikko töitä ja sitten saan neljä viikkoa korjata satoa niin puutarhassa kuin yrittää sitä myös metsässä.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 31.07.2013 21:46
Otsikko: Päivitystä
Viesti:
Ei tähän voi muuta todeta kuin, että kesä on kiireistä aikaa. Lomat olen jättänyt kokonaisuudessaan syksylle ja Juhannuksesta eteenpäin on menty pää kolmantena jalkana. Kämpällä olen käynyt vähintään yhden yön viikossa nukkumassa ja samalla vähän kalastelemassa. Lisäksi kotona riittää puuhasteltavaa ja kun metsämarjat kypsyivät etuajassa, niin siinä sitä on ollut tekemistä. Hillat sain poimittua ja mustikankin suhteen tilanne on hyvä, joskin mustikan laatu on monin paikoin heikko.

Lohitilastoissa olen huomannut kehitystä tapahtuneen varsinkin Kolarissa. Kolarin listoista Lappeaa lukuun ottamatta on viehesarake muutettu muotoon vaappu/lusikka/perho. Kolarin kunnan listalla tuo muutos tehdään myös Lappean osalta. Toisin on Muoniossa, jossa ainoa lista eli Pakamukan Lohestajantorppa laittaa vain viehetyypin, mutta ne jotka lähettävät saalisilmoituksensa suoraan kuntaan saavat edelleen viehemerkin listoille. Tästä johtuen Muonion lohilista onkin aika huvittavaa luettavaa.

Muonion lohikilpailukin sai uuden ja nuoren kuninkaan. Melkoinen temppu nuorelta mieheltä ottaa iso kala ilman koukkua rannalle. Kyllä minäkin yhden kerran haavin kanssa sähläsin, muta ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman tarinan joskus myöhemmin.

Luonto on nyt lohen puolella veden ollessa liki kaksikymmenasteista ja liivaa kulkuu edelleen laskevasta vedestä huolimatta.

Luonnon lohen puolesta!

Simo


Päivämäärä: 10.07.2013 16:55
Otsikko: 27 vuotta sitten
Viesti:
Siitä tulee tänä iltana seitsemän aikaan tasan 27 vuotta kun jäin koukkuun. Itse asiassa se en ollut minä joka koukkuun tarttui, vaan 12 kiloinen marjaslohi joka jäi kiinni papukaijavärisen Nils Master Hakan koukkuihin. Kolmisen varttia tuota ensimmäistä lohta väsytettiin Karin kanssa kunnes uskallettiin koukata se veneeseen.

Lohivehkeet ei olleet kummoiset. Vapana tsekkoslovakialainen lasikuidusta tehty rautakanki ja kelana suoravetoinen lohirulla jonka olin Haapalan Pekalta saanut käydessäni Tenolla. Kelahan hirtti heti lohen vedosta kiinni kun sen akseli oli vääntynyt ja jouduin käsin kiskomaan siimasta jotta pääsin löysäämään jarruruuvia.

Parikiloisena kalaa väsytimme kunnes näin sen ensimmäisen kerran. Vaappu näkyi suussa ja luulin ensin selkäevää pyrstöksi kunnes heilahti puolimetriä taaempana varsinainen pyrstö.

Väsytyksen aikana teimme päätöksen että jos kala saadaan niin keitetään rannalla kahvit. Niin sai lohi lämmetä ja eltaantua ylimääräiset kolmevarttia. Iso kala kun oli kyseessä hälytettiin fileraamaan Roimaan Kalle naapurista ja niinhän sitä naapurustoa kerääntyi enemmänkin. Taisi olla Kallen velipoika Juhani joka otti kuvan ja laittoi pienen jutun kera paikallislehteen. Oli se siihen aikaan sen verran harvinainen tapaus.

Paljon on sen jälkeen vettä Väylässä virrannut ja lohi/-ia on joka vuosi veneeseen päätynyt. Alkuun se teki tiukkaa kun kalaa ei ollut ja en hommasta mitään ymmärtänyt, mutta nykyisin kun kalaa on joessa niin tiedän kokemuksesta lohen jossain vaiheessa nappaavan kunhan joella vain säännöllisesti kulkee.

Juhlapäivän kunniaksi alan syömään poikieni kanssa itsepyydetyn lohen ruodoista tekemääni keittoa.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 01.07.2013 21:15
Otsikko: Kausi korkattu
Viesti:
Lohta lienee jossain saatu hyvinkin, koskapa sitä kestää lehdessä mainostaa alle 3 euroa kilo. Joessa mennään viimevuotisella tasolla toistaiseksi, mutta olosuhteet on vaikeat. Taisin jollekin mainita joi toukokuun lopussa että voi tulla vaikea kausi. Juhannustulva meni kevättulvan mukana ja nyt kun normaalia lämpimämmät kelit ovat jatkuneet, niin vesi joessa on normaalia lämpimämpää. Lauantaina mittasin 17,6 ja viileämmän yön ja lämpimien sateiden jälkeen ei sunnuntaina ollut kuin 0,5 astetta viileämpää. Kaiken tämän lisäksi liiva on ehtinyt jo kasvaa ja sitä kulkuu pienissä määrin joessa.

Onneksi en tänä vuonna ottanut vuosilomaa lohenpyyntiin. Vielä suuremmaksi onneksi pääsin viime viikolla käteni ristimään ja kiitoksen lausumaan kun sain 6 kiloisen kalan Väylästä. Suurin intoni lopahtikin siihen vaikka viikonloppuna vierastani kohtuudella soudin.

Jos vesi ei tästä viilene niin pienenä vinkkinä voisin mainita herkkä uintiset vaaput, perhot ja lusikat.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 23.06.2013 20:24
Otsikko: Soutu aloitettu
Viesti:
Vein veneen keskiviikkona kämpälle ja torstaina tein ensimmäiset soudut. Vielä en ole nähnyt lohta siiman päässä enkä vapaanakaan. Muoniosta on ensimmäiset lohet jo saatu, mutta joella on vielä rauhallista. Vesi on alhaalla lähes kesäkorkeudessa ja yli neljätoista asteista tällä hetkellä. Katsotaan josko se jossain vaiheessa vapa taipuisi minullakin.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Päivämäärä: 08.06.2013 19:39
Otsikko: Kesä on saapunut
Viesti:
Paljon on taas vettä Väylässä virrannut. Ennen kuun vaihdetta kävin nukkumassa yön kämpällä ja samalla hain kolme ämpärillistä korvasieniä. Kämpällä käyntiin oli syynä pöydän hakeminen kun piti saada kotiin tarjoilutilaa. Viikko sitten vietimme esikoisen lakkiaisjuhlia pientä sadekuuroa lukuun ottamatta erinomaisessa säässä.

Säät ovat olleet lämpimät. Toukokuun alussa kevät oli 2 viikkoa myöhässä ja nyt kesä on vähintään saman verran etuajassa. Herneet ja maissit ovat nousseet pintaan ja mansikka kukkii. Puuliiteri on täytetty ja lammasaidat uusittu eli ei mitään paniikkia. Niinpä tänään oli aikaa siivota halkorantetta ja laitoin oksasilppurista läpi kaarnaa, tuohta, puulastua ja sahanjauhoa. Tätä coctailia tuli useampi sata litra ja vein sen mansikkamaalle. Tämä projekti jatkuu vielä kunhan sopivia päiviä löytyy.

Lohestuskausi on alkanut ja alajuoksulta on jo lohia saatu. Minullakin on vene käsiteltynä, mutta en aio vielä sitä vesille viedä. Nostokoukkukielto puhututtaa, mutta mennään tämä kesä tuon säännön kanssa ja jatkan sitten seuraavana vuonna koukkauksen opettelua.

Pienellä jännityksellä odotan tuleeko tälle kaudelle uusia lohivaappuja ja jos tulee niin koska. Pojan tekemät vaaput on saatu valmiiksi ja kaikki suostuivat uimaan.

Niin ja kesälampaat ovat saapuneet. Pihan perällä laiduntaa viiden tyttölampaan lauma, kolme mustaa ja kaksi valkoista.

Luonnon lohen puolesta!

Simo

Uudemmat viestit | Aiemmat viestit

 

 

Kirjoita päiväkirjaa

sivun alkuun